Ahdaskatseinen vai avarakatseinen kasvatus?© Pakanatieto-yhdistys ryOlisi syytä pohtia laajemminkin sitä, kuinka suotavaa yleensä on kasvattaa lapsi vanhempiensa ideologiaan tai uskontoon. Eikö 15 vuoden ikärajan pitäisi merkitä myös sitä, että tuohon ikään saakka lapsi olisi turvassa kaikenlaiselta aktiiviselta sisäänkasvatukselta? Nimittäin lapsen kasvattaminen sisään johonkin ideologiaan tai uskontoon on aina luonteeltaan rajoittavaa. Tässä se rinnastuukin esimerkiksi täysi-ikäisten käännyttämiseen. Käännytys on luonteeltaan rajoittavaa ja supistavaa, kun taas tiedotus ja esitteleminen on luonteeltaan avartavaa ja laajentavaa. Mikäli lapsi kasvatetaan yhden ideologian tai uskonnon kannattajaksi, prosessi muistuttaa aivopesua: lapsi oppii katsomaan kaikkea tietynväristen ”linssien” lävitse, jolloin hänelle opetetut mielipiteet ovat ”oikeita” ja kaikki muut ”vääriä”. Jos sen sijaan lasta ei kasvateta mihinkään tiettyyn maailmankuvaan vaan hänelle esitellään laajemmin erilaisia näkemyksiä ja maailmankuvia, hänestä tulee suuremmalla todennäköisyydellä avarakatseisempi ja erilaisuutta suvaitseva. Tätä taustaa vasten ehdotamme, että esimerkiksi täysin tunnustuksellisten oppilaitosten – sellaisten, joissa katsomuksellinen aines läpäisee kaikki oppiaineet – toiminta otetaan uudestaan tarkasteluun yksilön uskonnonvapautta vakavasti rajoittavana tekijänä. Nimittäin tällainen lapsen omien näkemysten ja oman moraalitajun vapaan kehityksen estävä sisäänkasvattaminen johonkin uskontoon rajoittaa vakavasti hänen myöhempää uskonnollista valinnanvapauttaan. Kyseessä onkin käytännössä aivopesu, jonka vaikutuksesta on hyvin hankala myöhemmin päästä vapaaksi. Uskontoon sisäänkasvatetun lapsen mielipiteet eivät ole hänen omiaan vaan ulkoapäin annettuja – lapsen ei sallita kyseenalaistaa niitä. Jos lapsi varttuneempana oppii ajattelemaan itse, syntyy tämänkaltaisessa tapauksessa helposti yhteentörmäys vanhempien kanssa, jotka eivät yleensä suvaitse uskonnollisia vaihtoehtoja. Ja koska lapsi itsekin tuntee vain tämän rajoitetun ajattelumallin ja sen pohjana olevan mytologian, hänen kapinansa pysyttelee tutuissa kehyksissä: petyttyään Jumalaan lapsi kääntyy helposti Saatanan puoleen, koska se on ainoa hänen tuntemansa vaihtoehto. (Ks. Saatananpalvonta-kirjoitus). Jos sen sijaan lapsi olisi kasvatettu kunnioittamaan erilaisia katsomuksia ja hänelle olisi annettu vapaus seurata itselleen sopivinta tietä, tarvetta kapinoinnille ei olisi: ei olisi mitään ahdasrajaisuutta, jota vastaan voisi kapinoida. Lapsi jopa saattaisi tyytyväisenä itse valita vanhempiensa uskonnon, jos hän kokisi, että häntä ei siihen pakoteta vaan että hänellä on valitsemisen vapaus. Suosittelemmekin, että vanhemmat miettisivät vakavasti ennen kuin laittavat lapsensa tunnustukselliseen kouluun. Suvaitsevaisuus ja luottamus ovat osoituksia rakkaudesta, kun taas lapsen valinnanvapauden rajoittaminen on osoitus pelosta ja hallitsemisen tarpeesta.
Uusimmat kirjoitukset USKONNONVAPAUS: Uskonnollinen tasavertaisuus / Katsomuksellinen tasavertaisuus LASTEN USKONNONVAPAUS: Uskonnonvapauslain ikärajat / Alaikäisen uskonnonvapaus / Lainsäädännön puolueellisuus / Uskonnonopetus peruskoulussa / Ahdaskatseinen vai avarakatseinen kasvatus? / Perheen katsomuksellinen yhtenäisyys PAKANA JA KIRKKO: Uskonto ja kulttuuri / Tapakristityt / Kirkkoon kuuluminen / Kirkosta eroaminen / Pakana kristillisissä tilaisuuksissa / Seksuaalinen tasavertaisuus ja uskonto / Kansankirkko vai valtionkirkko? PAKANUUS: Pakanuuden määritelmä / Pakanuuden UKK / Yksilölliset pakanauskonnot / Ulos kaapista / Pakanayhdistykset LISÄÄ AJATTELEMISTA: Wiccan rekisteröinnistä / Profeetta Muhammedia esittävistä pilakuvista / Saatananpalvonta MUUALLA JULKAISTUA: "Nuorisosatanismi" nimityksenä / |
