Alaikäisen uskonnonvapaus© Pakanatieto-yhdistys ryAlaikäinen ihminenkään ei ole aivan lainsuojaton uskonnonvapauden suhteen, mutta ikävä kyllä kuitenkin riippuvainen huoltajistaan. Kun uudesta uskonnonvapauslaista keskusteltiin, juuri alaikäisen asema herätti suurimpia tunteita. Aika ei sitten kuitenkaan ollut vielä kypsä sen myöntämiseen, että alaikäinen ihminen saattaa löytää huoltajiensa vakaumuksesta poikkeavan uskonnollisen vakaumuksen siinä missä täysi-ikäinenkin. Nuori saattaa myös haluta eroon kirkosta jo ennen täysi-ikäisyyttä. Alaikäisen ihmisen tilanne on ahdistava sikäli, että hän on sananmukaisesti kahden tulen välissä; lainsäädännön ja huoltajiensa. Nykyinen lainsäädäntö on pelottavan yksioikoinen esittäessään lapsen vanhempiensa käskyvallassa olevana omaisuutena. On totta, että järjellinen kasvatus vaatii vanhemmille paitsi velvollisuuksia myös vapauksia, mutta onko lapsen hengellinen elämä välttämättä sellainen tekijä, joka voidaan liittää vanhempien ylivaltaan? Nykyisen lainsäädännnön mukaan alle 12-vuotias ihminen on täysin vanhempiensa vallassa: huoltajat voivat liittää tai erottaa lapsen tämän omasta tahdosta riippumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. 12-17 -vuotias ihminen saa jo hieman vapautta ja itsemääräämisoikeutta: huoltajien on saatava lapsen oma suostumus uskonnollisesta yhdyskunnasta erottamiseen tai liittämiseen. Jos kyseessä on kuitenkin 15-17 -vuotias, hänen tulee tehdä itse eroilmoitus ja saada siihen puolestaan huoltajiensa suostumus. Eli käytännössä ilman yhteisymmärrystä huoltajiensa kanssa lapsella ei ole juuri mahdollisuuksia vaikuttaa uskonnolliseen statukseensa ennen täysi-ikää. Tämän seikan kierous paljastuu koko komeudessaan kun ajatellaan suureen ääneen uudistettua koulujen uskonnonopetusta. Kirkkoon kuuluva oppilas ei nimittäin voi vaatia itselleen vapautta uskontonsa opetuksesta ja lain mukaan hänen olisi myös osallistuttava uskonnollisiin tilaisuuksiin; ne kun eivät voi olla vastoin hänen omaa vakaumustaan, jos hän kerran kuuluu kirkkoon! Ja koska oppilas voi erota kirkosta VAIN huoltajiensa suostumuksella, hyvin usein ero jää saamatta. On mielenkiintoista, että yhdistyksiin saa liittyä vapaasti 15-vuotiaana, mutta kun puhutaan uskonnollisista vapauksista, niitä ei vielä ole. "Lapsen" uskonnollinen itsemääräämisoikeus todella alkaa vasta 18-vuotiaana, syynä tähän ikärajaan on tarjottu nimenomaan "lapsen alttiutta manipulaatiolle". Ja on hyvin mielenkiintoista, että tähän ikään asti lapsi yleensä kuitenkin siis on kahden voimallisen manipulaattorin kohteena; huoltajiensa ja valtionkirkon. Lisää painolastia saamme siitä sosiaalisesta painostuksesta, jota harjoitetaan yläasteella rippikoulujen kanssa. Koulujen varallisuutta ja resursseja käytetään rippukouluista tiedottamiseen, jolloin myös syntyy sosiaalisia paineita osallistua rippileirille "koska kaikki kaveritkin menevät sinne". Rippileireistä on päällisin puolin riisuttu uskonnollisuus ja niistä on pyritty tekemään nuoria houkuttelevia, vaikka kyseessä kuitenkin on nimenomaan kristinuskon initiaatioriitti. Nykyään on onneksi myös vaihtoehto rippikouluille, Prometheus-leirit, mutta vaikka lapset saattavatkin tietää tästä vaihtoehdosta, vanhemmat välttämättä eivät. Vanhemmilta kaivattaisiin siis paljon enemmän aktiivisuutta ja lapsilta rohkeutta tehdä yksilöllisiä valintoja. Myös rippikoulun tai Protu-leirin jättäminen väliin kokonaan on varteenotettava vaihtoehto.
Lapsen aivopesuHankalaksi nykyisen lainsäädännön tekee myös se, että vaikka lapseen kohdistuvaan fyysiseen väkivaltaan puututaan hyvinkin kärkkäästi, laki ei tunnu tuntevan psyykkistä väkivaltaa lainkaan, ei ainakaan lapsen kohdalla. Lapsen osallistuminen esim. helluntailaiseen, lestadiolaiseen tai jehovalaiseen toimintaan on täysin vanhempien päätännässä. Kun vanhemmat siis itse kuuluvat johonkin edellämainituista lahkoista, he vievät alaikäiset lapsensa mukanaan. Hyvinkin nuoret lapset (5-10 vuotta) viedään seurakuntien ylläpitämiin kerhoihin, pyhäkouluihin ja vastaaviin, joissa esiintyy hyvin järkyttävää käytöstä aikuisten taholta ja kaikki tapahtuu vanhempien siunauksella. Kukaan ulkopuolinen ei voi lainsäädännön mukaan puuttua tilanteeseen, jossa lasta esim. uskonnon varjolla järkytetään ja pelotellaan, jossa hänelle huudetaan, hänet pakotetaan polvirukouksiin jne. Propagandan levittäminen - silloin kun se on edes suurin piirtein kristillistä - on ilmeisen selvästi osa ns. suomalaista arvomaailmaa.Päiväkodit saattavat nekin toimia osana kristillistä käännytystä, sillä monesti päiväkotien henkilökunnan uskonnollinen vakaumus paistaa myös heidän työhönsä. Lapsille saatetaan kertoa esim. tarinoita Raamatusta ja erilaiset juhlapyhät huomioidaan ennenkaikkea oivana väylänä kertoa lapsille kristillisyydestä. Tällaisten käytäntöjen taustalla seisoo Laki lasten päivähoidosta 23 a §, jossa kerrotaan että päiväkotien tehtävä on "...tukea lapsen esteettistä, älyllistä, eettistä ja uskonnollista kasvatusta. Uskonnollisen kasvatuksen tukemisessa on kunnioitettava lapsen vanhempien tai holhoojan vakaumusta". Eli on täysin lapsen vanhempien vastuulla ilmoittaa selkeästi päivähoitopaikalle, jos uskonnollista kasvatusta ei haluta tai jos sen halutaan olevan tietyntyyppistä. Koska ei ole oletettavissa, että päiväkodit ryhtyisivät tukemaan lapsen pakanallista kasvatusta, sillä siihen niillä tuskin on taitoa, niiden on järjestettävä vanhempien niin halutessa lapselle vaihtoehtoista toimintaa uskonnollisesti suuntautuneen ajanvieton tilalle. Vakaumukselliseen tasavertaisuuteen on vielä kosolti matkaa ja jos ajatellaan lapsen herkkää psyykeä hitusenkin enemmän, käy selväksi, ettei ryhmästä poissulkeminen uskonnollisista syistä ole välttämättä terveellistä ja siksi sekä päiväkotien että koulujen tulisikin ehkä kokonaan luopua lapsen uskonnollisesta kasvatuksesta. Todellinen uskonnollinen vapaus saavutetaan siinä vaiheessa, kun lapsi saa elää ja kasvaa miellyttävässä ja ahdistamattomassa fyysisessä ja psyykkisessä ympäristössä ja päättää ilman manipulointia, lahjontaa ja painostusta itse uskonnollisesta suuntautumisestaan.
Uusimmat kirjoitukset USKONNONVAPAUS: Uskonnollinen tasavertaisuus / Katsomuksellinen tasavertaisuus LASTEN USKONNONVAPAUS: Uskonnonvapauslain ikärajat / Alaikäisen uskonnonvapaus / Lainsäädännön puolueellisuus / Uskonnonopetus peruskoulussa / Ahdaskatseinen vai avarakatseinen kasvatus? / Perheen katsomuksellinen yhtenäisyys PAKANA JA KIRKKO: Uskonto ja kulttuuri / Tapakristityt / Kirkkoon kuuluminen / Kirkosta eroaminen / Pakana kristillisissä tilaisuuksissa / Seksuaalinen tasavertaisuus ja uskonto / Kansankirkko vai valtionkirkko? PAKANUUS: Pakanuuden määritelmä / Pakanuuden UKK / Yksilölliset pakanauskonnot / Ulos kaapista / Pakanayhdistykset LISÄÄ AJATTELEMISTA: Wiccan rekisteröinnistä / Profeetta Muhammedia esittävistä pilakuvista / Saatananpalvonta MUUALLA JULKAISTUA: "Nuorisosatanismi" nimityksenä / |
