Uskonnonvapauslain ikärajat© Pakanatieto-yhdistys ry
Uskonnonvapauslaki 1. luku 3 § Jäsenyys uskonnollisessa yhdyskunnassa Jokaisella on oikeus päättää uskonnollisesta asemastaan liittymällä sellaiseen uskonnolliseen yhdyskuntaan, joka hyväksyy hänet jäsenekseen, tai eroamalla siitä. Lapsen uskonnollisesta asemasta päättävät hänen huoltajansa yhdessä. Jos huoltajat eivät kuitenkaan lapsen syntymän jälkeen sovi lapsen uskonnollisesta asemasta, voi lapsen huoltajana toimiva äiti vuoden kuluessa lapsen syntymästä yksin päättää lapsen liittymisestä uskonnolliseen yhdyskuntaan. Jos tuomioistuin on lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain (361/1983) 9 §:n 3 momentin nojalla päättänyt tehtävien jaosta lapsen huoltajien kesken toisin, noudatetaan kuitenkin tuomioistuimen päätöstä. Viisitoista vuotta täyttänyt lapsi voi kuitenkin huoltajien kirjallisella suostumuksella itse liittyä uskonnolliseen yhdyskuntaan tai erota siitä. Kaksitoista vuotta täyttänyt voidaan liittää uskonnolliseen yhdyskuntaan tai ilmoittaa eronneeksi siitä vain omalla kirjallisella suostumuksellaan. Evankelis-luterilaista kirkkoa ja ortodoksista kirkkokuntaa koskevassa lainsäädännössä voidaan säätää ja rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan yhdyskuntajärjestyksessä määrätä yhdyskunnan jäsenyyden edellytyksistä. Jäsenyyden edellytykseksi voidaan tällöin säätää tai määrätä, ettei henkilö ole samanaikaisesti muun uskonnollisen yhdyskunnan jäsen.
Alaikäisen oikeudetTässä vielä tiivistetysti lain sisältö ikärajojen osalta:
Tällaisen tilanteen ilmetessä nuoren kannattaa ensiksi keskustella asiasta rauhallisesti, painottaen sitä, että hän haluaa tässä asiassa seurata omaa näkemystään. Mikäli vanhemmat edelleen ehdottomasti kieltäytyvät kunnioittamasta nuoren omaa tahtoa ja näkemystä, kannattaa tulostaa esimerkiksi tämä sivu ja näyttää vanhemmille, että lain mukaan heillä ei ole oikeutta toimia vastoin nuoren omaa tahtoa ja näkemystä. Mikäli vanhemmat eivät edelleenkään kunnioita nuoren omaa näkemystä tai painostaen tai uhkaillen yrittävät saada hänet muuttamaan mielensä, hänen kannattaa kääntyä esimerkiksi Pakanatieto-yhdistyksen puoleen. Tällöin yritämme luoda asiallisen keskusteluyhteyden ja selvittää tilanteen ilman oikeuslaitoksen puuttumista asiaan. Toisenlainen ongelma syntyy silloin, jos 15—17-vuotias haluaa erota uskonnollisesta yhdyskunnasta tai liittyä sellaiseen ja jos vanhemmat eivät suostu allekirjoituksellaan vahvistamaan hänen uskonnollisen asemansa muutosta. Tällöinkin nuoren uskonnonvapautta loukataan, mutta valitettavasti nykyinen laki sallii sen. Toisin sanoen nuori on tässä suhteessa vajaavaltainen ja täysin vanhempiensa suvaitsevaisuuden ja luottamuksen armoilla. Asiaa kannattaa tällöinkin yrittää ratkoa asiallisesti keskustellen. Kannattaa esittää perusteluja omalle näkemykselleen ja kertoa, kuinka tärkeää olisi, että vanhemmat luottaisivat nuoren valintojen järkevyyteen. Mikäli vanhemmat eivät edelleenkään suostu, nuori joutuu odottamaan kunnes täyttää 18 vuotta: tämän jälkeen hän voi tehdä ratkaisunsa itsenäisesti, ilman vanhempiensa lupaa. Tämä uskonnonvapauslain 15 vuoden ikäraja on sikäli erikoinen, että 15-vuotiashan saa kyllä liittyä yhdistyksiin täysin itsenäisesti, ja esimerkiksi helluntailaisuus on yhdistysmuotoinen uskontokunta. Teoriassa laki on siis sikäli epätasa-arvoinen, että 15-vuotias saisi kyllä liittyä yhdistysmuotoisiin uskontokuntiin, muttei vielä rekisteröityihin uskonnollisiin yhdyskuntiin. Ja kuitenkin kummassakin tapauksessa kyseessä on uskonto. Vanhempien pelko lapsensa puolesta on vielä ehkä jossakin määrin ymmärrettävää silloin, kun nuori haluaa liittyä johonkin sellaiseen uskontokuntaan (uskonnolliseen yhdyskuntaan), josta vanhemmat eivät tiedä mitään ja jolla on esimerkiksi tiedostusvälineissä arveluttava maine – vaikka tämä perustuisikin vain perusteettomiin ennakkoluuloihin. Sen sijaan on käsittämätöntä, mikäli vanhemmat eivät salli lapsensa erota uskonnollisen yhdyskunnan jäsenyydestä. Mitä pelättävää tällaisessa teossa voi olla? Nimittäin mikäli vanhemmat eivät esimerkiksi salli 15—17-vuotiaan erota kirkosta, se tarkoittaa, että hän joutuu koulussa tai lukiossa osallistumaan uskonnonopetukseen (ks. Alaikäisen uskonnonvapaus). Ja jos nuori todella kokee evankelis-luterilaisen kristinuskon itselleen vieraaksi, hän voi olla tällöin erittäin onneton. Voimattomuuden ja pakotetuksi tulemisen tunne voi olla niin voimakas, että nuori alkaa oireilla ja kapinoida. ”Pakkouskonto” ei tee kenellekään hyvää – se on lisäksi tehokkain tapa varmistaa, että nuori taatusti eroaa kirkosta heti täytettyään 18 vuotta. Lisäksi suhde vanhempiin on todennäköisesti tällaisen pakottamisen jälkeen aikaisempaa viileämpi, mikä kannattaa ottaa huomioon mietittäessä perheen yhtenäisyyttä. Suosittelemme, että vanhemmat valitsisivat suvaitsevaisuuden ja luottamuksen tien eivätkä vaikeuttaisi nuoren oman tahdon toteutumista. Mikäli nuori haluaa erota uskonnollisesta yhdyskunnasta, vanhemmilla on toki lain mukaan mahdollisuus se estää – mutta tällöin he tulevat kuitenkin tosiasiallisesti rajoittaneeksi nuoren uskonnonvapautta. Käsitteellisesti pakottaminen on aina jonkin vapauden rikkomista.
Uusimmat kirjoitukset USKONNONVAPAUS: Uskonnollinen tasavertaisuus / Katsomuksellinen tasavertaisuus LASTEN USKONNONVAPAUS: Uskonnonvapauslain ikärajat / Alaikäisen uskonnonvapaus / Lainsäädännön puolueellisuus / Uskonnonopetus peruskoulussa / Ahdaskatseinen vai avarakatseinen kasvatus? / Perheen katsomuksellinen yhtenäisyys PAKANA JA KIRKKO: Uskonto ja kulttuuri / Tapakristityt / Kirkkoon kuuluminen / Kirkosta eroaminen / Pakana kristillisissä tilaisuuksissa / Seksuaalinen tasavertaisuus ja uskonto / Kansankirkko vai valtionkirkko? PAKANUUS: Pakanuuden määritelmä / Pakanuuden UKK / Yksilölliset pakanauskonnot / Ulos kaapista / Pakanayhdistykset LISÄÄ AJATTELEMISTA: Wiccan rekisteröinnistä / Profeetta Muhammedia esittävistä pilakuvista / Saatananpalvonta MUUALLA JULKAISTUA: "Nuorisosatanismi" nimityksenä / |
