Jälleensyntymäoppi - väline kansan orjuuttamiseksi?

Puheet jälleensyntymisestä tai sielunvaelluksesta voidaan käsittää hyvinkin monella tavalla. Tässä kirjoituksessa käsittelen sitä jälleensyntymäoppia, joka olettaa ihmisen "persoonallisen sielun" syntyvän uudelleen.

Monet perustelevat tällaista jälleensyntymäoppia esim. jostakin nuoresta lamasta kertovilla tarinoilla. Mikäli nuo tarinat ovat tosia, ne voidaan selittää useammallakin eri tavalla, kuten esimerkiksi telepatialla tai henkien vaikutuksella. Yksilön omasta kokemustaustasta riippuu, mikä näistä tavoista vaikuttaa todennäköisimmältä: yksi uskoo hanakammin jälleensyntymään, toinen taas telepatiaan. Vähäuskoinen taas selittää kyseiset asiat vetoamalla sattumaan tai ihmisten yhteisiin psykologisiin piirteisiin, jotka saavat heidät kiinnostumaan tietyntyyppisistä muodoista esim. päähineissä, ja tämän vuoksi päätymään juuri tiettyyn valintaan.

On eräs looginen syy sille, miksi koko jälleensyntymäoppi on todennäköisesti keinotekoinen ja tarkoituksellisesti keksitty: sille on ollut tarve.

Intiassa, jossa tämäntyyppinen uskomus lienee saanut alkunsa (varhaisempia mainintoja ei tunneta), oli hyvin tarkka kastilaitos. Ihmiselle on hyvin tyypillistä tuntea tyytymättömyyttä omaa elämäänsä kohtaan, ja alimpien kastien jäsenet ovat varmasti aikansa kapinoineet kohtaloaan vastaan. Tällaiseen tilanteeseen paras lääke on tietysti vakuuttaa kansa siitä, että aina ei mene näin huonosti: "Jos elät tämän elämän tottelevaisesti ylempiäsi palvellen, saatat syntyä seuraavassa elämässä ylempään kastiin."

Aivan samaahan kristinuskokin tarjoaa: "Olet surkea, syntinen maan matonen, mutta jos elät kiltisti kärsimyksessä, pääset kuoleman jälkeen paratiisiin."

Toinen vaihtoehto on, että rahvas on oma-aloitteisesti alkanut uskoa jälleensyntymään. Samankaltaista "uskoon heräämistä" tapaa nykyäänkin tilanteissa, joissa on joko myönnettävä, että elämä on epäoikeudenmukaista tai vaarannettava oma henkensä vaatiessaan parempaa. Onhan jostain syystä omituisen vaikeaa tunnustaa itselleen, että oman elämän surkeus on tosiasia; sitä ei monen itsetunto kestä. On paljon helpompaa jättää toimimatta vedoten erilaisiin tekosyihin tai uskotella, että tämän elämän kärsimykset jostain kumman syystä palkittaisiin "seuraavassa elämässä".

Elämä ei kuitenkaan ole tasapuolinen eikä oikeudenmukainen. Tällaiset ominaisuudet ovat lähtöisin ihmisen oikeustajusta, eikä niiden voi odottaa ilmenevän ihmisen ulkopuolisessa maailmassa; muun olettaminen on maailmankaikkeuden personifioimista eli ihmisenkaltaistamista. Ja sitäpaitsi täysin turhaa: maailmankaikkeus kun ei noudata ihmisten normeja.

Niin ikään uskominen johonkin siksi, että haluaa uskoa, on pahimmanlaatuista itsepetosta. Viitaten alussa mainitsemaani loogiseen sääntöön: jos jollekin on tarve, jotakin on todennäköisesti syntynyt tuota tarvetta tyydyttämään. Tästä seuraa kääntäen, että koska jälleensyntymäoppi täyttää ihmisten turvallisuudentarpeen, se on todennäköisesti syntynyt juuri tuosta tarpeesta. Ei siis ole uskottavaa, että jälleensyntymäoppi olisi "totta". Paljon todennäköisemmin totta on jokin sellainen uskonasia, jonka syntyä ei minkäänlainen tarve selitä näin helposti. Tällainen asia olisikin todennäköisesti syntynyt siten, että henkisesti herkät yksilöt ovat havainneet tietyn toistuvan ilmiön ja tulkinneet sen ihmismielelle ymmärrettävään muotoon.

Joskus verrataan jälleensyntymää kasvien vuotuiskiertoon: aivan kuten kasvi syntyy uudelleen keväällä, syntyisi ihminenkin uudelleen seuraavan elämänsä "keväällä". Nykytietämyksemme valossa esimerkki on kuitenkin virheellinen: jos kasvi kuolee syksyllä, sama kasvi ei synny keväällä uudestaan, vaan elämä jatkuu sen jälkeläisissä. Jos taas sama kasvi herää talven jälkeen, se ei ole edes kuollut, vaan ainoastaan talvehtinut maavartena tms. Tämäkään esimerkki ei siis tue jälleensyntymää.

Kuolema

Jälleensyntymäoppi jää jo toistamiseen kiinni "tarpeesta": kuolemaa pelkäävillä ihmisillä on tarve uskoa, että he jatkavat jotenkin olemassaoloaan vielä fyysisen kuoleman jälkeenkin. Tästä tarpeesta on syntynyt jälleensyntymäopin ohella myös kristinuskosta tuttu taivas-oppi.

Vaikka toisin saattaakin itselleen uskotella, ei kuolemanpelosta ole vapautunut sellainen ihminen, joka uskoo persoonalliseen jälleensyntymään. Vasta kun uskaltaa tunnustaa, että kuolemassa Minä loppuu, voi päästä pelostaan. Kaikki muu on itsepetosta; kulkemista kädet korvilla, jottei vahingossa kuulisi, kuinka ikävästi asiat todella ovat.

Kuka Jaska? / Uskonto ja järki / Putkiaivot ja henkiaisti / Keitä ovat pakanat / Uskonnonvapaus / Löydä sisäinen pakanasi / Kristinusko, ainoa oikea uskonto? / Ainutlaatuinen kristinusko? / Valtionkirkko - aivopesukoneisto? / Pakanuuteen liittyviä termejä / Mikä tekee uskonnon? / Uskonnon ja elämänfilosofian ero / Vain yksi uskonto kerrallaan / Jumalkäsitykset / Mitä jumalat ovat? / Mitä wicca on? / Käsityksiä wiccalaisuudesta / Wicca-traditioista / Neowicca ja tradwicca / Mikä ihmeen "eklektinen wicca"? / Wiccalaisuuden piirteistä / What is Wicca? / Satanismi pakanauskontona / Kaikki jumalat = yksi jumala? / Jälleensyntymäoppi / Valaistuneet