Uskonto ja kulttuuri© Pakanatieto-yhdistys ryOn esitetty näkemys, että monikulttuurisessa yhteiskunnassa uskonnonopetus, Raamatun tuntemus, kevätkirkot ja vastaavat tulisi tietoisesti nähdä osana suomalaista ja eurooppalaista kulttuuria. Nähdäksemme uskontoa ja kulttuuria ei kuitenkaan tulisi sekoittaa toisiinsa. Ensiksikin suomalaisen kulttuurin kristillisyys on kovin pinnallista. Esimerkiksi joulu on kuusineen ja syöminkeineen vanha pakanallinen keskitalven juhla, joka on otettu sellaisenaan - nimeä myöten - näennäiskristilliseen käyttöön selittämällä se Jeesuksen syntymää kunnioittavaksi juhlaksi. Aikoinaan suomalaisia käännytettäessä ajateltiin nimittäin, että kansa omaksuu sitä helpommin uuden uskonnon mitä enemmän se muistuttaa vanhaa. Samasta syystä myös täkäläiset katolisen kauden pyhimykset ovat sujuvasti korvanneet vanhat pakanalliset jumalat: käytännössä tietyn toimialan jumala säilyi samana, sitä vain alettiin kutsua uudella kristillisellä nimellä. Näin ollen on harhaanjohtavaa puhua suomalaisen kulttuurin kristillisyydestä; pikemminkin tulisi puhua suomalaisen kristillisyyden pakanallisuudesta. Jos esimerkiksi halutaan tarkastella nykysuomalaista tapakulttuuria, on tutkittava ja opetettava muinaisia pakanallisen kauden tapoja, eikä suinkaan kristinuskon historiaa; uskonnon, jolla aivan vieraasta kulttuuriympäristöstä tulleena ei ole paljonkaan tekemistä suomalaisuuden kanssa. On pikemminkin niin, että kristinusko on sidoksissa oman syntyalueensa kulttuuriin: Lähi-idän nykyisiä kulttuureja tarkastelemalla voidaan havaita selvä kulttuurinen yhtäläisyys niiden ja kristinuskon välillä. Lähi-idän alueen kulttuuri erilaisine moraalisine ja muine kulttuuripiirteineen valaisee kristinuskoa, kun taas muinaissuomalainen pakanuus valaisee nykysuomalaista kulttuurikuvaa. Vieraan uskonnon saapuminen tuhatkunta vuotta sitten ei ole mullistanut koko täkäläisen henkisen kulttuurin kuvaa, vaan sirotellut jo olemassa olleen kulttuurikerrostuman päälle muutamia vieraita näkemyksiä. Kristinusko ei edellä esitetyn valossa ole missään mielessä olennainen osa suomalaista kulttuuria. Paljon merkittävämmässä määrin esimerkiksi tapakulttuurimme palautuu esikristillisen pakanuuden kauteen. Silti muinaissuomalaista uskonnollisuutta jumalineen ei tarvitse opettaa koulussa kaikille sen enempää kuin historian opetussuunnitelman kannalta on tarpeen, ja sama koskee luonnollisesti myös kristinuskoa. Historia tieteenä ja oppiaineena käsittelee uskontoja omalla tavallaan, eikä tähän tapaan kuulu uskonnon sisällön opettaminen. Oman maan historian opettaminen on epäilemättä tärkeää, ja siksi jokaisen suomalaisen onkin tähän opetukseen osallistuttava. Uskonnon opettaminen sen sijaan on eri asia. Uskonto ja kulttuuri toimivat aivan eri tasoilla, eikä niillä ole kovinkaan paljon tekemistä toistensa kanssa; esimerkiksi Suomen juutalaiset ovat kulttuuriltaan suomalaisia, vaikka tunnustavatkin samaa uskontoa kuin Israelin juutalaiset. Vastaavasti myös samaa kulttuuria edustavilla ihmisillä voi olla eri uskonto. Täkäläiset luterilaiset, ortodoksit, buddhalaiset ja uuspakanat saattavat kaikki olla syntyperäisiä suomalaisia ja omata yhteisen suomalaisen kulttuurin. Niinpä jonkin uskonnon sisältöä tulisi opettaa ainoastaan kyseisen uskonnon harjoittajille, eli ainoastaan uskonnollisen yhdyskunnan jäsenyys avaisi oikeuden saada oman uskonnon opetusta; näinhän uudessa uskonnonvapauslaissa säädetäänkin. Vastaavasti kenelläkään ei ole velvollisuutta osallistua vieraan uskonnon opetukseen. Ja yhä kasvavalle joukolle suomalaisia kristinusko on vieras uskonto. Myös uskonnollisen tasavertaisuuden kannalta olisi perin omituista, mikäli eri uskonnollisiin yhdyskuntiin kuuluvilla olisi velvollisuus osallistua jonkin itselleen vieraan uskonnon opetukseen ilman että tuon vieraan uskonnon harjoittajilla olisi vastaavasti velvollisuus muiden uskontojen sisältöön tutustumiseen. Tätä taustaa vasten olisikin syytä harkita nykyisen uskonto-oppiaineen jakamista esimerkiksi siten, että kaikilla olisi velvollisuus osallistua vaikkapa maailman ja Suomen uskonnollista ja katsomuksellista kirjoa ja uskontojen ja katsomusten historiaa esittelevän oppiaineen opetukseen, kun taas uskontokuntakohtaisesti opetettaisiin kunkin uskonnon sisältöä - mikäli opetusta vaatisi vähintään kolme tiettyyn uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluvaa, tai elämänkatsomustiedon kohdalla vastaavasti uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumatonta, kuten laissa säädetäänkin.
Uusimmat kirjoitukset USKONNONVAPAUS: Uskonnollinen tasavertaisuus / Katsomuksellinen tasavertaisuus LASTEN USKONNONVAPAUS: Uskonnonvapauslain ikärajat / Alaikäisen uskonnonvapaus / Lainsäädännön puolueellisuus / Uskonnonopetus peruskoulussa / Ahdaskatseinen vai avarakatseinen kasvatus? / Perheen katsomuksellinen yhtenäisyys PAKANA JA KIRKKO: Uskonto ja kulttuuri / Tapakristityt / Kirkkoon kuuluminen / Kirkosta eroaminen / Pakana kristillisissä tilaisuuksissa / Seksuaalinen tasavertaisuus ja uskonto / Kansankirkko vai valtionkirkko? PAKANUUS: Pakanuuden määritelmä / Pakanuuden UKK / Yksilölliset pakanauskonnot / Ulos kaapista / Pakanayhdistykset LISÄÄ AJATTELEMISTA: Wiccan rekisteröinnistä / Profeetta Muhammedia esittävistä pilakuvista / Saatananpalvonta MUUALLA JULKAISTUA: "Nuorisosatanismi" nimityksenä / |
