KUUSI

Picea abies

© Ytimennävertäjät

Ulkomuoto

Kuusen pitkä ja tumma hahmo seisoo metsänrajassa kesät ja talvet vihreänä. Kuusi on paitsi taloudellisesti, myös henkisesti arvokas puu maassamme. Se kasvaa pisimmäksi kaikista Euroopan puista. Kuusen oksat levenevät maahan päin tullessa, jotta neulaset saisivat imetyksi kaiken mahdollisen auringonvalon itseensä. Hyvin tiheissä kuusimetsissä puut kuivattavat alaoksansa, joille ei riitä valoa. Kuusi tukahduttaa kasvaessaan helposti kaikki muut puut alleen, vaikka sen oma elämä on alkuvaiheessa riippuvainen muiden puiden tarjoamasta varjosta. Lapsuuden kuusista muistaa parhaiten alaoksien alle tehdyt majat ja käpylehmäleikit. Usein tuliaisina kotiin oli tuoksuvia pihkatahroja vaatteissa. Synkän varjoisat kuusimetsät pelottivat, mutta samalla kiehtoivat mielikuvitusta ja kutsuivat tutkimusretkille.

Kuusten taloudellinen hyötykäyttö on Suomessa niin aktiivista, ettei puu usein ehdi kasvaa kovin vanhaksi. Vanhojen kuusimetsien vähetessä ja ilmansaasteiden lisääntyessä mm. kuusen oksilla kasvava naava on pikkuhiljaa häviämässä kokonaan. Rauhassa kasvavat kuuset voivat saavuttaa jopa 500:n vuoden iän.

Kasvilääkintä

Kuusenkerkkä, eli kuusen vuosikasvu, on tunnettua yskänrohtona. Kuusi irrottaa limaa, avaa hengitysteitä ja lisää virtsaneritystä. Se virkistää ja vahvistaa elimistöä ja helpottaa reumaattisia kipuja. Sitä käytetään paitsi flunssan hoidossa, myös muissa väsymystiloissa, sekä ulkoisesti noidannuolen ja kolotusten hoidossa. Maku piristää myös keväistä metsissä samoajaa.

Tarinat ja uskomukset

Kuusen muoto tuo mieleen kodan ja saattaa hyvinkin olla, että ajatus tähän asumustyyppiin on kuusen kirvoittama. Ennen rakennustöiden aloittamista isännän tuli nukkua yö pihakuusen alla; nähdyt unet lupasivat hyvää tai karkottivat tunkeilijan. Kuusen tumma kylki on tarjonnut muutenkin oivan mietiskelypaikan neuvoa etsivälle, kuusi on kuunnellut ongelman ja auttanut kysyjää löytämään vastauksen, yleensä unien avulla. Tapion pöydälle, maata myöden kasvavalle kuuselle, jätettiin metsänjumalalle tarkoitetut uhrilahjat. Kuusi on myös helppo nähdä maailmanpuuna sen ylittämättömän pituuden ja symmetrisyyden vuoksi: tähtitaivaan tähyäminen kuusen latvan lomasta on elämys, joka kannattaa kokea. Kuusi lienee toiminut myös kodan mallina. Joulukuusiperinne on meille jäänyt vanhasta talvipäivänseisauksen tavasta viedä metsän laitaan kuuselle uhri (yleensä ruokaa), sytyttää nuotio sen juurelle ja kynttilöitä oksille. Tällä tavalla kunnioitettiin kuusen ikivihreyttä ja elämänvoimaa. Elämänvoima tosin kyseenalaistui, kun kuuset tuotiin sisätiloihin, joissa ne eivät säilytä vihreyttään kauan. Kuusi, ja erityisesti sen kävyt, on yhdistetty maskuliinisuuteen ja hedelmällisyyteen.

Omat elämykseni

"Iso Kuusi" oli naapurin puolella kasvava kuusi, joka kerää vieläkin oksilleen kaikki lähitienoon varikset. Iso Kuusi on myös merkkinä ley-linjasta, joka antaa etenkin puille oivat edellytykset kasvuun. Kuusi on aina ollut minulle se "oma puu", koen olevani lähinnä juuri tätä puuta. Kun yläasteella pinnasin koulusta, menin monesti luonnonsuojelualueelle, käperryin kaksoiskuusten juurelle ja nukahdin pihkantuoksuun. Otin tavakseni poimia pihkapisaran rungolta ja merkitä sillä otsani; näin silloin erityisen merkittäviä unia.

Silloin, kun oloni on juureton ja merkityksetön, etsin apua kuusilta. Kuuset antavat minulle kodin silloin, kun sitä kaipaan. Ja myös silloin, kun minua on loukattu tai oloni on muuten onneton, saan lohtua kuusilta. Usein ihmiset ovat erityisen mieltyneitä johonkin metsätyyppiin ja tästä mieltymyksestä voi päätellä paljon tuon ihmisen luonteesta. Minun metsätyyppini on korpimetsä, vaikeakulkuinen, hämärä ja tuoksuva.

Yhdisty.


Muut Puiden olemuksen tekstit
Puun päivä 27.9. / Puiden ja metsän lähestyminen / Haapa / Kataja / Koivu / Lehmus / Leppä / Mänty / Omenapuu / Orapihlaja / Paju / Pihlaja / Pähkinäpensas / Saarni / Tammi

Takaisin Puiden olemus -sivulle
Takaisin Ytimennävertäjien pääsivulle