Lainsäädännön puolueellisuus© Pakanatieto-yhdistys ryHeti aluksi on korostettava, että emme hyökkää lakeja emmekä lainsäätäjiä vastaan. Tuomme ainoastaan esille seikkoja, joita kristillisen arvomaailman omaksuneet henkilöt eivät ehkä ole itse tulleet ajatelleeksi. Pakanan perspektiivistä olemme havainneet lain tulkinnassa joitain epäkohtia, joihin tässä kirjoituksessa puutumme. Kuten kirjoituksesta Uskonnonvapauslain ikärajat selviää, on 15 vuoden ikä rajana lapsen oma-aloitteiselle uskonnolliseen yhdyskuntaan liittymiselle tai sellaisesta eroamiselle – kuitenkin tämänikäinen lapsi tarvitsee vielä huoltajiensa luvan, ja vasta 18-vuotias saa itsenäisesti päättää näistä asioista. Lapsella ei siis katsota voivan olla omaa uskontoa ennen kuin aikaisintaan 15-vuotiaana. Siitä huolimatta evankelis-luterilaisen kirkon initiaatioriittiin, rippikoulun päätteeksi suoritettavaan konfirmaatioon, osallistuvat yleisesti 14- ja 15-vuotiaat – vaikka edelliset eivät vielä olekaan lain silmissä kypsiä valitsemaan itse uskontoaan. Herääkin kysymys: kuinka kummassa henkilö, joka ei saa itse valita omaa uskontoaan, voidaan ylipäätään konfirmoida ”omaan uskontoonsa”? Kyseessähän on tällöin todellisuudessa vain vanhempien uskonto eikä suinkaan lapsen oma valinta. Nähdäksemme vallitseva tilanne on räikeässä ristiriidassa uskonnonvapauden hengen kanssa. Tarkastelkaamme tilannetta esimerkin omaisesti yleisellä tasolla: jossakin kaukaisessa maassa on valtion ja yhden uskontokunnan suhde sellainen, että tuon uskontokunnan kohdalla lakia tulkitaan aivan toisin kuin muiden uskontokuntien kohdalla. Henkilö liitetään tuohon uskontokuntaan jo pikkuvauvana, mikäli vanhemmat niin päättävät. Ja ikäluokan 14-vuotiaiden eli loppuvuodesta syntyneiden kohdalla, jolloin lain mukaan lapsi ei vielä saa liittyä haluamaansa uskonnolliseen yhdyskuntaan (mikäli se on eri kuin vanhempien) edes vanhempien luvalla, tuo yksi uskontokunta on lain yläpuolella: se suorittaa lapsille riitin, joka tekee heistä tuon uskontokunnan täysivaltaisia jäseniä. Muut uskontokunnat voivat vain katsoa avuttomina vierestä, koska laki sallii heidän ottaa jäsenikseen vasta 15 vuotta täyttäneitä (edelleen elleivät vanhemmat kuulu kyseiseen yhdyskuntaan). Tässä jää toteutumatta sekä uskonnollinen tasavertaisuus (koska valtionkirkko on etuoikeutetussa asemassa ja lain yläpuolella) että yksilön uskonnonvapaus: lapsi voidaan käytännössä pakottaa osallistumaan vanhempiensa uskonnon täysivaltaisuusvihkimykseen (konfirmaatio), halusipa hän sitä tai ei, koska vanhemmat voivat estää hänen eroamisensa kirkosta – oikeastaanhan 14-vuotias ei vielä saa edes tehdä aloitetta erotakseen kirkosta. Nähdäksemme on kaksi vaihtoehtoista tapaa oikaista nämä epäkohdat. Ensiksikin voidaan alentaa uskonnollisen täysivaltaisuuden raja sellaiseksi, että jo rippikouluikäiset saisivat itse valita uskontonsa. Toinen vaihtoehto on, että konfirmoinnin saisi suorittaa vasta iässä, jossa laki tunnustaa lapsen uskonnollisen täysivaltaisuuden: 18-vuotiaana. Ennen tätä ikäähän lapsi ei saa edes erota kirkosta ilman vanhempiensa lupaa. Jonkinlainen muutos nykyiseen järjestelmään on saatava, jotta niin uskonnollinen tasavertaisuus kuin lapsen uskonnonvapauskin toteutuisivat.
Uusimmat kirjoitukset USKONNONVAPAUS: Uskonnollinen tasavertaisuus / Katsomuksellinen tasavertaisuus LASTEN USKONNONVAPAUS: Uskonnonvapauslain ikärajat / Alaikäisen uskonnonvapaus / Lainsäädännön puolueellisuus / Uskonnonopetus peruskoulussa / Ahdaskatseinen vai avarakatseinen kasvatus? / Perheen katsomuksellinen yhtenäisyys PAKANA JA KIRKKO: Uskonto ja kulttuuri / Tapakristityt / Kirkkoon kuuluminen / Kirkosta eroaminen / Pakana kristillisissä tilaisuuksissa / Seksuaalinen tasavertaisuus ja uskonto / Kansankirkko vai valtionkirkko? PAKANUUS: Pakanuuden määritelmä / Pakanuuden UKK / Yksilölliset pakanauskonnot / Ulos kaapista / Pakanayhdistykset LISÄÄ AJATTELEMISTA: Wiccan rekisteröinnistä / Profeetta Muhammedia esittävistä pilakuvista / Saatananpalvonta MUUALLA JULKAISTUA: "Nuorisosatanismi" nimityksenä / |
