"Nuorisosatanismi" nimityksenä© Pakanatieto-yhdistys ryPakanatieto-yhdistyksen puheenjohtaja Jaakko Häkkinen esitti Nuorisotutkimus-lehden numerossa 2/2004 näkemyksensä Suomessakin tutkijain käyttöön vakiintuneesta nuorisosatanismi-nimityksestä. Seuraavaan on muokattu lyhyt yhteenveto kyseisen kirjoituksen sisällöstä.
Käytäntöä voidaan pitää liiaksi yksinkertaistavana, koska todellisuudessa mainituilla
nuorisoon liitetyillä seikoilla ei ole mitään muuta yhteistä kuin se, että niitä on
tutkittu nimenomaan suhteessa nuorisoon. Erityisesti satanismin ja saatananpalvonnan
välisen eron ymmärtäminen on hyvin tärkeää, ja tätä eroa onkin syytä tarkastella
muutaman seikan perusteella.
Jumalkäsitys on saatananpalvojilla puhtaasti kristillinen: on hyvä Jahve ja paha
Saatana - juuri sellaisina kuin Raamattu heidät kuvaa. Saatananpalvojat ovat kuitenkin
siitä poikkeuksellisia kristittyjä, että he valitsevat palvontansa kohteeksi Saatanan.
Tästä johtuu nimitys "käänteiskristillinen".
Satanistit sen sijaan uskovat, ettei ole muuta jumalaa kuin ihminen itse. Kyselyjeni
perusteella osa satanisteista on puhtaasti ateistisia (eli ei usko minkäänlaisiin
jumaluuksiin), osa taas voitaisiin luokitella jumalkäsitykseltään joko
panteistisiksi tai endoteistisiksi. Panteismi merkitsee sitä, että henkilö
uskoo kaikkialla läsnäolevaan persoonattomaan energiaan tai voimaan. Myös ihmisen energia
olisi osa tätä maailmankaikkeuden energiaa, eikä mitään ihmistä korkeampaa jumalaa näin
ollen olisi olemassa. Endoteismi taas merkitsee sitä, että jumaluus on ihmisen oman
olemuksen piirissä. Endoteisti voi uskoa esimerkiksi jumalaiseen itseen tai itsen
jumaluuteen. Endoteismi ja panteismi eivät automaattisesti sulje toisiaan pois, kun
taas ateismi sulkee pois kaikki muut jumaluskon luokat.
Vaikka satanistitkin saattavat käyttää käänteiskristillistä symboliikkaa ja suorittaa
käänteisen eli Mustan messun, eivät nämä kuitenkaan liity persoonalliseen Saatanaan,
vaan ne ovat pelkästään pilkantekoa kristinuskon luonnottomuuden ja mielettömyyden
kustannuksella. Satanismin laajempi viitekehys paljastuu siitä, että sen "luonnollisuuden"
kenttään kuuluu ominaisuuksia yhtä lailla kristinuskon "hyvästä" kuin "pahastakin"
kentästä, siinä missä saatananpalvoja hylkää täysin "hyvän" kentän. Satanismi on siis
asenteeltaan "vastakristillinen" filosofia, mutta kuitenkin täysin kristillisestä
maailmankuvasta riippumaton. Kristinuskoa käytetään satanismissa ainoastaan vertauskohtana
ymmärrettävyyden lisäämiseksi.
Jumalkäsitys on hyvin olennainen piirre uskontojen ja uskomusjärjestelmien tarkastelussa.
Koska satanismi ja saatananpalvonta tältä osin eroavat toisistaan huomattavasti, on
mielestäni perusteltua erottaa kyseiset nimitykset ja nimitysten kohteet toisistaan
nykyistä selvemmin.
Jos sen sijaan nuorille tarjottaisiin jo koulussa tietoa vaihtoehtoisista
uskonnoista - olivatpa nämä sitten mystisen idän uskontoja tai muinaisen Euroopan
pakanallisiin perinteisiin pohjaavia uuspakanauskontoja - löytäisivät kristinuskoon
pettyneet helpommin terveemmän vaihtoehdon saatananpalvonnalle. Tietysti tämän
toteutuminen vaatisi myös sitä, että uskonnonopettajat vapautuisivat
kristilliskeskeisestä asenteesta; toisinaan kuulee kerrottavan uskonnonopettajista,
jotka naureskellen kuvailevat hassuja vieraita tapoja ja rituaaleja ja näin
vahvistavat harhakuvaa kristinuskon "oikeammuudesta". Tämä on erityisen vahingollista
ajatellen uskonnollista tasa-arvoisuutta. On muistettava, että kristinusko on uskon
asia yhtä lailla kuin muutkin uskonnot, ja niinpä sen "oikeammuuskin" on täysin uskon
asia eikä mitenkään objektiivisesti todistettavissa.
Toisaalta niin kauan kuin uskonnonopetus Suomessa on nimenomaan oman uskonnon
opetusta eikä arvoasenteiltaan neutraalimpaa uskontojen yleistä opetusta, ei muutoksia
tässä asiassa voitane vaatiakaan.
Nimitys satanismi - myös mahdollisen yhdyssanan osana - tulisikin siksi
rajata viittaamaan yksinomaan LaVeyn perustamaan suuntaukseen - ja mahdollisesti
tästä versoneisiin nuorempiin suuntauksiin. Saatananpalvonta taas voidaan
jakaa kahtia siten, että elämänkatsomustasolla käytettäisiin nimitystä
saatanauskoisuus, kun taas käytännön "rituaalitoiminnasta" voitaisiin
edelleen käyttää nimitystä saatananpalvonta. Totuuden nimissä osa median
saatananpalvonnaksi kutsumasta aktiviteetista kuuluisi kuitenkin nimikkeen
vandalismi alle; nuorten nousuhumalassa keksimä hautakivien kaatelu tuskin
useimmiten täyttää minkäänlaisen kulttipohjaisen toiminnan tunnusmerkkejä.
Saatananpalvonta on kuitenkin medioissa kysytty ja myyntilukuja lisäävä sana,
minkä vuoksi sitä on viime vuosiin saakka ryöstöviljelty, tutkijain rauhoittelusta
huolimatta.
LaVeyn käyttämä englanninkielinen muoto "satanic" myös antaa selityksen sille, miksi
ylipäätään on päädytty nimitykseen "nuorisosatanismi": LaVeyn oma nimityskäytäntö ei
ole tehnyt eroa satanismin ja saatanauskoisuuden välillä, joten kuinka tutkijatkaan
olisivat kyenneet tuota eroa tekemään. Koska satanismi ja saatanauskoisuus ovat
kuitenkin sisällöllisesti eri asioita, on nimityksetkin hyvä pitää erillään.
Harhaanjohtavaa olisi esimerkiksi venyttää jommankumman suuntauksen nimi ne molemmat
sisältäväksi kattoluokitukseksi; juuri näin on käynyt alettaessa käyttää nimitystä
"nuorisosatanismi".
Tilalle olisikin syytä etsiä määritelmällisesti paremmin totuutta vastaava nimitys.
Lähtökohtana voisi olla nimitys "saatanauskoisuus" - tosin "nuorisosaatanauskoisuus"
ei ole missään mielessä ytimekäs nimitys. Kenties "nuorisosaatanallisuus" olisi
riittävän tarkka; mutta tällöin olisi luonnollisesti "velvoitettava" laveylaiset
satanistit luopumaan nimityksestä "saatanallinen" ("satanic") omaa suuntaustaan
kuvaamassa ja siirtymään nimitykseen "satanistinen" ("satanistic").
Euroopan ulkopuolisista epäkristillisistä uskonnoista löydettyjä "pimeämpiä" jumalia
ei silti ole syytä yhdistää satanismiin; se, että LaVey käyttää eri kulttuurien
jumaluuksia symboloimaan samaa ihmiseläintä, jota hänellä pääasiallisesti symboloi
Saatana, ei merkitse sitä, että nämä jumalat omilla lähtöalueillaan olisivat suoraan
rinnastettavissa kristinuskon Saatanaan.
Kaiken "pimeän puolen" tai "Left Hand Pathin" aktiviteetin kutsuminen satanismiksi
olisi yhtä harhaanjohtavaa kuin kaiken "valoisan pakanuuden" kutsuminen esimerkiksi
wiccalaisuudeksi. Tällaista harhautunutta nimittelyä toki esiintyy, eikä vähiten
pakanoiden itsensä toimesta, ja olisi sangen valitettavaa, mikäli satanismin kohdalla
sorruttaisiin samaan. Muutama yhteinen piirre jumaluudessa/symbolissa tai yhteinen
periaate, kuten itsen asettaminen etusijalle tai takaisin lyöminen toisen posken
kääntämisen sijaan, eivät vielä tee ihmisestä satanistia - kuten ei lähimmäisen
rakastaminen tai tappamisen välttäminen vielä tee ihmisestä kristittyä.
|
