Uskonnonopetus peruskoulussa© Pakanatieto-yhdistys ryUuden uskonnonvapauslain myötä olettaisi monien vanhentuneiden käytäntöjen uudistuvan radikaalistikin maassamme. Jo pelkästään nykyisenkaltaisen valtionkirkon ajatus on sellaisenaan uskonnonvapauslain vastainen eikä todellakaan edesauta uskontojen tasavertaista kohtelua millään tasolla. On kuitenkin selvää, että suvaitsevaisempaan ja tasa-arvoisempaan malliin siirtyminen tulee vaatimaan paljon aikaa. Vielä enemmän aikaa ja pitkäjänteistä tiedotustyötä tulee epäilemättä vaatimaan asennemuutos, joka on välttämätöntä toteuttaa sekä yhteiskunnallisella tasolla että yksilötasolla. On tosiasia, että evankelis-luterilainen kristinusko on ylivalta-asemassa Suomessa. Tämän se tuntuu myös tietävän, ja siksi toisinaan syntyy kaikkea muuta kuin kristillisten hyveiden sävyttämiä tilanteita. Joskus nämä ikävät tilanteet eivät avaudu kristityille itselleen lainkaan samanlaisina kuin jotain muuta uskontoa harjoittaville ihmisille. Kaikkein yksinkertaisimmillaan kaikenkattava luterilaisuuden ylivalta ilmenee peruskoulujen "uskonnon" opetuksessa. Kiinnittäisin huomiota nyt nimenomaan tuohon sanaan uskonnonopetus: evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluva lapsi tai nuori saa siis nk. oman uskontonsa opetusta koulussa. Monen kohdalla kyseessä ei kuitenkaan ole oma uskonto vaan vanhempien uskonto. Uusikaan uskonnonvapauslaki ei tarjoa helpotusta tähän; lapsi on edelleen vanhempiensa uskonnon vanki viidenteentoista tai peräti kahdeksanteentoista ikävuoteensa asti (mikäli vanhemmat eivät suostu päästämään lastaan jonkin uskonnollisen yhdyskunnan jäseneksi tai eroamaan sellaisesta), halusipa sitä itse tai ei. Onkin kysyttävä, miksi kouluissa opetettavaa evankelis-luterilaista näkemystä maailmasta tarjoillaan oppilaille silkan nimekkeen "uskonto" alla? Aivan niinkuin kyseessä olisi todella Se-Yksi-Ja-Ainoa uskonto. Näinhän ei asia tietenkään ole, eikä ole koskaan ollut; kristinusko on edelleenkin vain uskonto muiden joukossa. Tämä näkemys ei kuitenkaan tule esille lainkaan koulujen "uskonnonopetuksessa". Lapsille ja nuorille kyllä kerrotaan, että on olemassa muitakin uskontoja, mutta ne muistetaan esittää sopivan epäilyttävässä valossa. Kristinopin kannalta ajateltuna tämä onkin ymmärrettävää, mutta näkemyksen sävyttyneisyys ei käy oppilaille aina selväksi. Oppilaat luottavat saavansa koulussa oikeaa, perusteltua tietoa, eivätkä osaa siksi pitää varaansa uskonnollisen propagandan varalta. Koulujen kristillistä painotusta (kyllä, jotkut kokevat Suvivirren omaa uskontoaan loukkaavana) perustellaan perinteellä. Samaa perinnettä viestitetään puhumalla omasta uskonnosta ja vieraista uskonnoista; jos asiaa katsellaan hieman laajemmin huomataan kuitenkin, ettei Jeesus suinkaan syntynyt esimerkiksi Tampereen seudulla vaan aivan toisella puolen maailmaa. Tästä voidaan jo pelkästään päätellä, ettei kristinusko ole kotoperäinen uskontomme. Pakanuus sensijaan on. Kristinusko ajettiin kansamme päihin alunperin väkivallalla, niinkuin se on ajettu useimpien muidenkin kansojen päihin. Vanhat jumalat ja tavat häpäistiin, tuhottiin tai valjastettiin kirkon tarkoituksia palvelemaan, kokonaiselta kansalta riistettiin sen henkinen omaisuus mitä julmimmalla tavalla. On siis pahimmanlaatuista hurskastelua ja vääristelyä puhua kristinuskosta omana uskontonamme. Lisäksi tuntuu omituiselta, että kristityt nyt haluaisivat meidän suojelevan omaa perinnettään, vaikka he itse tuhosivat aikanaan surutta valtavan määrän elävää ja kaunista kansanperinnettä ja -tietoutta. Mutta meidän ei ole tarpeen tuhota kristinuskoa tai kristittyjä, vaan ainoastaan palauttaa se ruotuunsa: yhdeksi tasavertaiseksi uskonnoksi muiden joukossa. Uusi uskonnonvapauslaki jättää vielä paljon toivomisen varaa lasten ja nuorten uskonnollisen tasa-arvon toteutumisessa. Lapsi voi nyt liittyä täysin itsenäisesti uskontokuntiin (tai erota niistä) vasta kahdeksantoista vuoden iässä, mistä johtuen koko peruskoulun yhdeksän vuoden ajan hän altistuu kristilliselle propagandalle, mikäli hänen vanhempansa kuuluvat kirkkoon eivätkä salli lapsensa erota kirkosta. Tämän lisäksi lapsi joutuu sosiaalisen paineen kohteeksi, mikäli osoittaa olevansa eri mieltä uskonnollisissa asioissa; esimerkiksi hämmästyttävän yleistä on vielä se, että joulukirkosta kieltäytyvä oppilas saa jälki-istuntoa palkaksi vakaumuksensa seuraamisesta. Lainsäädännössä esitetty, etenkin luterilaisten suosion saanut ajatus siitä, ettei alaikäinen ihminen pystyisi itse päättämään uskonnollista vakaumustaan on ristiriidassa sen kanssa, että hänelle tarjotaan värittynyttä tietoa maailman uskonnoista. Tämä käytäntö viittaa enemmän siihen, että luterilainen kirkko haluaa tukea uskonnonvapautta monopolisoimalla mielikuvia muista uskonnoista, tietysti omaksi hyödykseen. Mutta palataanpa siihen uskonnonopetukseen. Koska uskontotunneilla kyseessä ei siis ole USKONTOJEN esittely, vaan yhden ainoan uskonnon tulkinta, oikeampi nimeke tunneille olisi yksinkertaisesti tuon uskonnon nimi, siis "evankelis-luterilainen kristinusko". Koska uusi uskonnonvapauslaki velvoittaa järjestämään kullekin hänen edustamansa rekisteröidyn uskonnon opetusta, sen rinnalla purjehtisivat tietysti siis vaikkapa ortodoksinen kristinusko ja islam. Se epäkohta, että kaikki eivät kuulu, eivätkä haluakaan kuulua rekisteröityyn uskonnolliseen yhdyskuntaan, on myös edelleen ratkaisematta koululaitoksissa. On kysyttävä, onko todella realistinen ajatus, että peruskouluissa ylipäätään tarjottaisiin mitään muuta kuin yleissivistävää ja neutraalia tietoa maailman eri uskonnoista. Tällainen itse syvemmin uskontoja tutkiskelemaan innoittava opetus olisi myös uskonnollisen tasavertaisuuden mukaista, sillä koululaitoskaan ei saa syrjiä ketään uskonnon vuoksi. Nykyisellään näin kuitenkin tapahtuu. On vielä pitkä matka siihen, kun kirkko saadaan kokonaan irti valtiosta, mutta lasten ja nuorten aivopeseminen peruskoulujen uskonnonopetuksella on mahdollista lopettaa piankin. Jokainen kirkko ja uskonnollinen yhdyskunta voisi ottaa itse vastuun suuntauksensa mukaisesta uskonnollisesta perusopetuksesta eikä sälyttää tehtävää koululaitokselle, jolle se ei kaiken logiikan mukaan edes kuulu. Olisi siis pohdittava, voitaisiinko tulevaisuudessa työkentät jakaa siten, että koulussa opetettaisiin todella puolueettomasti erilaisia uskonnolliseen elämään ja maailmankatsomuksen rakentamiseen liittyviä aiheita, kun taas uskonnolliset yhdyskunnat hoitaisivat omien jäsentensä kouluttamisen juuri kyseiseen uskontoon. Lisäksi tulisi luonnollisesti edesauttaa uskonnonvapauden toteumista myös lasten kohdalla siten, että uskonnollisen itsemääräämisoikeuden ikärajaa laskettaisiin roimasti ja siihen ikään asti lasta suojeltaisiin myös kristilliseltä manipulaatiolta.
Uusimmat kirjoitukset USKONNONVAPAUS: Uskonnollinen tasavertaisuus / Katsomuksellinen tasavertaisuus LASTEN USKONNONVAPAUS: Uskonnonvapauslain ikärajat / Alaikäisen uskonnonvapaus / Lainsäädännön puolueellisuus / Uskonnonopetus peruskoulussa / Ahdaskatseinen vai avarakatseinen kasvatus? / Perheen katsomuksellinen yhtenäisyys PAKANA JA KIRKKO: Uskonto ja kulttuuri / Tapakristityt / Kirkkoon kuuluminen / Kirkosta eroaminen / Pakana kristillisissä tilaisuuksissa / Seksuaalinen tasavertaisuus ja uskonto / Kansankirkko vai valtionkirkko? PAKANUUS: Pakanuuden määritelmä / Pakanuuden UKK / Yksilölliset pakanauskonnot / Ulos kaapista / Pakanayhdistykset LISÄÄ AJATTELEMISTA: Wiccan rekisteröinnistä / Profeetta Muhammedia esittävistä pilakuvista / Saatananpalvonta MUUALLA JULKAISTUA: "Nuorisosatanismi" nimityksenä / |
