 
ORAPIHLAJACrataegus oxyacantha© Ytimennävertäjät
UlkomuotoOrapihlajan suku kuuluu maailman vanhimpiin putkilokasveihin, niiden fossiilisia jäännöksiä on löydetty Pohjois-Amerikasta ja niiden iäksi on arvioitu 140 - 170 miljoonaa vuotta. Yleisimmät orapihlajat ovat pyöröliuskaorapihlaja ja tylppäliuskaorapihlaja. Nimetkin kertovat, että kasvin lehdet ovat liuskaiset. Ne kasvavat matalina puina tai pensaina. Suomessa törmäämme harvoin tähän vanhaan kasviin, sillä se kasvaa luonnonvaraisena ainoastaan aivan lounaisimmassa Suomessa ja Ahvenanmaalla. Puutarhoissa sitä on kuitenkin täälläkin viljelty jo kauan.Orapihlaja itää vasta vuoden kuluttua kylvämisestä ja kasvaa ensimmäiset elinvuotensa hitaasti ja vaatimattomasti. Kooltaan se ei pensasmaisuutensa takia ole kovin suuri, pensaat kasvavat 1 - 3 metriä korkeiksi. Puumaisesti kasvavat orapihlajat saattavat kuitenkin kasvaa yli kymmenmetrisiksi. Orapihlaja on pitkäikäinen kasvi, sen arvioidaan saavuttavan jopa 300:n vuoden iän.
KasvilääkintäMeillä viljeltävällä aitaorapihlajalla ei ole lääkekäyttöä, mutta pyöröliuskaorapihlaja on monikäyttöinen lääkekasvi. Rohdoksi käytetään kasvin lehtiä, kukkia ja hedelmiä, joista poistetaan kivi. Se laajentaa verisuonia ja lisää sydämen supistusvoimaa. Sillä torjutaan sydämen alkavaa vajaatoimintaa, angina pectorista ja vahvistetaan sydänlihasta ja verisuonia. Monin paikoin apteekeissa myydään edelleen orapihlajavalmisteita tähän käyttöön.Orapihlajalla on mielenkiintoinen menneisyys. Se on liitetty kolmoisjumalattareen, elämän, rakkauden ja kuoleman tuojaan. Se on hedelmällisyyden ja mysteerien puu, jota on palvottu pyhänä etenkin Englannissa. Sen kukista on kirjoitettu satoja runoja, etenkin niiden afrodisisista vaikutuksista. Kukkien tuoksu vaikuttaa erotisoivasti etenkin naisiin ja niitä onkin käytetty runsaasti koristeina häissä ja hedelmällisyysrituaaleissa. Orapihlaja on Blodeuweddin, Cardean ja Olwenin pyhä puu. Myös kristityillä on tarinansa tästä puusta, kerrotaan, että kun Josef Arimatialainen nojasi orapihlajasauvaansa Glastonburyssa tuodessaan kristinuskoa Brittein saarille, maan vanhat jumalat ilmaisivat hyväksyntänsä kasvattamalla sauvalle juuret ja antamalla sen kukkia. Myöhemmin orapihlaja tuomittiin kuitenkin pakanalliseksi ja kristityt hävittivät niitä suuria määriä. Orapihlaja oli tärkeässä asemassa kevään rituaaleissa, jotka kirkon mielestä olivat riettaita ja näin ollen tuomittavia. Vanhat pakanaperinteet elävät kuitenkin edelleen ja muistuttavat, että pyhän puun kaatajalle tulee osakseen epäonni. Vuodenaikojen ja jumalattaren syke elää vielä orapihlajassa.
Omat elämykseniNykyisen kotini pihalla kasvaa paljon orapihlajia. Isommat ovat jo kunnon puun mittaisia, pienimmät tuskin puun aavistuksiakaan. Olen oppinut yhdistämään orapihlajan "vaikeuksien kautta voittoon" -asenteeseen ja vaatimattomuuteen. Vaikka orapihlajan marjat ovat kauniita ja näyttäviä, tämä puu ei niillä koreile. Orapihlaja levittää ympärilleen sitkeyttä, voimaa ja tahtoa, se on yksinäisen ihmisen todellinen voimapuu.Iloitse.
Puun päivä 27.9. / Puiden ja metsän lähestyminen / Haapa / Kataja / Koivu / Kuusi / Lehmus / Leppä / Mänty / Omenapuu / Paju / Pihlaja / Pähkinäpensas / Saarni / Tammi |
Takaisin Puiden olemus -sivulle
Takaisin Ytimennävertäjien pääsivulle