Profeetta Muhammedia esittävistä pilakuvista © Pakanatieto-yhdistys ry Päivitys 18.1.2008 Profeetta Muhammedia esittävistä pilakuvista noussutta kohua on pidetty ylilyöntinä vedoten mm. siihen, että vastaavalla tavalla paaveja loukkaavat pilakuvat eivät ole herättäneet roomalaiskatolisissa kristityissä yhtä voimakasta suuttumusta. Ensinnäkin profeetta Muhammed on uskonnon perustaja ja vertautuu siksi pikemminkin Jeesukseen (vaikkakaan ei yksi yhteen) kuin paaveihin. Tämä seikka ei kuitenkaan ole olennainen tässä yhteydessä. Toiseksi tässä syyllistytään arvoimperialismiin: muslimien loukkaantuminen hyväksytään vain sellaisten asioiden kohdalla, joita täällä länsimaissakin pidetään loukkaavina. Tämä on tietysti epäoikeudenmukainen lähtökohta – miksi juuri meillä olisi oikeus määritellä, mistä asioista ihmiskunta saa loukkaantua? Kun erilaisia kulttuureja ja arvomaailmoja edustavat ihmiset kohtaavat, luontevin ja hedelmällisin tapa on edetä herkimmän ehdoilla: se mikä häiritsee toista jätetään tekemättä, vaikka se ei häiritsisi itseä. Tätä periaatettahan mekin täällä Suomessa vaadimme noudatettavaksi kieltäessämme naisten ympärileikkaamisen tai ”sukuelinten silpomisen”. Se häiritsee meitä, vaikka se joillekuille toisille on aivan normaali ja hyväksyttävä toimenpide, aivan kuten nielurisojen ”silpominen” on meille. Tällaisissa asioissa on kyse subjektiivisista, kulttuurisidonnaisista arvoista – ei mistään absoluuttisesti hyväksyttävästä tai tuomittavasta. Miksi me saamme loukkaantua naisten ympärileikkauksista mutta muslimit eivät saa loukkaantua profeetta Muhammedin pilakuvista? Miksi emme noudata ”herkimmän mukaan” -periaatetta johdonmukaisesti vaan ainoastaan silloin, kun itse olemme se herkempi osapuoli? Juuri tämä on arvoimperialismia, ja nähdäksemme juuri tässä on myös ongelman ydin. Kiista sananvapauden ja uskonnollisen herkkänahkaisuuden välillä on toissijainen; ensisijaista on pohtia, miksi länsimailla olisi maailmanlaajuinen oikeus määrittää ne asiat, joista saa loukkaantua. Me emme ole islaminuskoisia eivätkä islaminuskoiset ole pakanoita, mutta katsomme silti asiaksemme ottaa kantaa tähän tapaukseen. Kyse on nimittäin yleisemminkin vähemmistöjen ja erilaisuuden kunnioittamiseen liittyvästä asiasta. Islam ja media Islam ei ole pakanauskonto vaan kristinuskon sisaruskonto. Islam on kuitenkin nimenomaan uskonto, ei terroristiliike. Me emme aina ymmärrä median meille välittämiä kuvia ja tietoja omilla aivoillamme, vaan omaksumme valmiin, värittyneen näkemyksen, koska niin on meille helpompaa. Maalaisjärki on asia, jota suomalaisessa kulttuurissa on totuttu arvostamaan; suhteellisuudentaju, oikeamielisyys ja rehellisyys samoin. Kuitenkin nämä arvot, meidän älymme ja ehkä koko kulttuurimme kyseenalaistetaan tehokkaasti mediassa lähes päivittäin: meidän halutaan ymmärtävän monimutkaisia asioita yksinkertaisesti ja yksinkertaisia asioita monimutkaisesti. Muslimit ovat ihmisiä niin kuin me muutkin, ihmisiä joilla on oltava vapaus harjoittaa uskontoaan rauhassa. Media on viime vuosina ollut hyvin varomaton sanankäänteissään ja on syntynyt myytti siitä, että terrorismi ja islam liittyvät kiinteästi yhteen. Tämä on paitsi epätotta, myös asian viemistä niin lähelle uskonsotien syntysyitä, että meitä kaikkia pitäisi hirvittää. Sananvapaus Laajalti puhutaan sananvapaudesta ja ilmaisunvapaudesta, ja liputetaan niiden rajattomuuden puolesta väittäen, että kaikki yritykset rajoittaa sanavapautta ovat sensuuria. Tällainen näkemys osoittaa median valtaa yli järjen ja inhimillisyyden. Suomessa ei onneksi ole (vielä) julkaistu muslimeja loukkaavia pilapiirroksia, joista on noussut kohu Tanskassa ja maailmalla. Näiden kuvien loukkaavuus on ilmeistä, sillä ensinnäkin ne kuvaavat hahmoa, josta muslimien ei ole lupa kuvia tehdä ja toisekseen ne kuvaavat tuon hahmon valossa, joka on syvästi halventava ja pilkallinen. Herää kysymys, miksi pilakuvat on ylipäätään piirretty? Maalaisjärjellä ajatellen niiden julkaiseminen ei ole sananvapautta, vaan kykenemättömyyttä ilmaista sanoin mieltä vaivaavaa asiaa; se on tarvetta tiedottaa maailmalle omaa ylemmyyttään ja kunnioituksen puutettaan muita uskontoja kohtaan. Vaikka maailmaa ei kannata tarkastella mustavalkoisesti, silti tästä tarkastelutavasta pidetään kiinni kynsin ja hampain. Ihmiset haluavat median tarjoilevan maailman kaoottisena ja samalla yksinkertaistettuna, jotta tietäisimme, ketkä ovat Hyviä ja ketkä Pahoja. Kun puhutaan median vapaudesta, puhutaan itse asiassa uskonnonvapaudesta, sillä mediasta on tullut jumala, joka kertoo meille, mihin uskoa. Se suuri vastuu, joka sananvapauden mukana tulee, jää unohduksiin. Niin kuin jää sekin, että uskonnon kuin uskonnon pyhien asioiden loukkaaminen on loukkaus tuota uskontoa harjoittavia ihmisiä vastaan. Kuka kristitty ei älähtäisi, jos sanomalehdessä julkaistaisiin ”pilakuva” lapsia raiskaavasta Jeesuksesta? Me emme halua nähdä kuvia silpomisista; me haluamme suojella lapsiamme joiltain asioilta. Paras tapa suojella sekä itseään, uskontoaan että lapsiaan on ilmeisesti nykyisellään sulkea televisio ja peruuttaa sanomalehtien tilaus, eristäytyä kotiinsa ja ampua kaikki liian lähelle tulevat. Tätäkö on sananvapaus, tätäkö me haluamme? Onko täydellisen sananvapauden hintana täydellinen luopuminen ihmisarvosta ja uskonnonvapaudesta, toisten ihmisten ja uskontojen kunnioittamisesta ja myötäelämisen kyvystä? Uskonrauha Suomen laki on hyvin yksiselitteinen uskonrauhan osalta: rikoslaissa kriminalisoidaan jumalanpilkan lisäksi myös uskonrauhan rikkominen ja uskonnonharjoituksen estäminen (RL 17: 10, 11). Suomessa toimivassa uskonnollisessa yhdyskunnassa pyhänä pidettävän asian pilkkaaminen ja häpäiseminen on rangaistava teko. Muhammed-pilakuvien julkaiseminen liittyykin juuri uskonrauhaan. Jos uskonto kieltää profeetan kuvaamisen, kyseessä on täysin yksiselitteisesti kyseiselle uskonnolle erittäin pyhä asia. Siksi profeetan kuvaaminen yleensäkin loukkaa räikeästi uskonrauhaa, puhumattakaan kyseessä olevista kuvista, joissa esimerkiksi profeetan päähineeksi on kuvattu pommi. Lisäksi tällainen kaikkiin islaminuskoisiin kohdistuva ennakkoluuloja ruokkiva kuvaaminen voitaisiin tulkita jopa kiihottamiseksi kansanryhmää vastaan (ks. Uskonnonvapaus.fi:n kirjoitus aiheesta). Samankaltaista vähemmistön leimaamista käytettiin aikoinaan myös natsi-Saksassa juutalaisten kuvaamiseen – tällainen yhteys herättää tietysti levottomuutta. Kun samaan aikaan Yhdysvaltain ulkopolitiikka on avoimen aggressiivista, korostaen mustavalkoisesti ”kristillisen maailman” (johon jostain syystä meidät pakanatkin lasketaan tasapäisesti mukaan) ja ”islamilaisen maailman” vastakkainasettelua ja etsien jatkuvasti tekosyitä hyökkäyksille esimerkiksi Syyriaa vastaan, on laajamittainen sota enää vaivoin estettävissä. Etenkään, jos sitä ei halutakaan estää. Tällaista maailmantilannetta vasten katsottuna on maailman lehdistöltä erittäin lyhytnäköistä ja epäkypsää toimintaa julkaista uudelleen kyseisiä kuvia. Suomen lehdistö on ainakin toistaiseksi toiminut viisaammin. Tämä tosin saattaa johtua osittain siitäkin, että Suomen laissa mainitun uskonrauha-kohdan vuoksi tällaisten kuvien julkaiseminen johtaisi vääjäämättä juridisiin jatkotoimenpiteisiin, mikä taas tietäisi lehdille ylimääräistä rahanmenoa. Sananvapaus vastaan uskonrauha Luterilaisille on vanhastaan opetettu, ettei kirkossa saa nauraa ja että nauru on ylipäätään osattava alistaa järjenkäytön alle. Meillä Suomessa myös uskonrauha on ollut hyvin konkreettinen, ainakin mitä tulee isoihin uskontoihin. Pyhiä asioita ei saa loukata. Siinä ei ole kysymys sensuurista, vaan toisten ihmisten kunnioittamisesta, uskonnonvapauden ytimestä. Nimenomaan tässä yhteydessä käsitteet jumalanpilkka ja uskonrauha tulevat esille siinä valossa, jossa ne tulisikin nähdä: kaikkien uskontojen jumaluuksia ja pyhiä asioita tulee kunnioittaa, eikä niiden häpäiseminen ole sen enempää sananvapautta kuin taiteellista vapauttakaan. Kaikella on rajansa, ja myös median edustajilta vaaditaan vastuuntuntoa ja myötäelämisen kykyä. On itsestään selvää, että uskonrauha-kohta rajoittaa sananvapautta, eikä päinvastoin. Toisin sanoen kansalainen saa sanoa mitä tahansa, kunhan ei riko lakia, aivan kuten kansalainen saa yleensäkin tehdä mitä tahansa, kunhan ei riko lakia. Ilmeisesti niissä maissa, joissa pilakuvat on julkaistu, ei laissa ole erikseen mainittu tällaista uskonrauha-kohtaa. Muuten olisi vaikea ymmärtää, miksei kuvien julkaiseminen eli islaminuskolle pyhän asian pilkkaaminen ole tiettävästi johtanut juridisiin jatkotoimenpiteisiin. Tai pikemminkin on ajateltava niin päin, että koko jupakalta olisi vältytty, mikäli lehtien päätoimittajien olisi ollut otettava huomioon laissa turvattu uskonrauha. EU:n tasolla tämä seikka olisikin mahdollisimman nopeasti huomioitava ja uskonrauha-käsite otettava Suomen mallin mukaan muidenkin jäsenmaiden lakien piiriin. Tällaisen pykälän puuttuminen mahdollistaa räikeän uskonnollisten vähemmistöjen loukkaamisen, kuten tämäkin tapaus osoittaa, ja antaa lisäksi signaalin, että vähemmistöuskonnot eivät ole samanarvoisia kuin enemmistöuskonnot. Nimittäin uskonrauha-pykälän puuttumisesta kärsivät aina vähemmistöt. Siksi uskonnollisen tasavertaisuuden toteutumisen kannalta uskonrauha-pykälä tulisi saattaa voimaan mahdollisimman pian. Muut tekstit Pakanatieto-sivuilla Uusimmat kirjoitukset USKONNONVAPAUS: Uskonnollinen tasavertaisuus / Katsomuksellinen tasavertaisuus LASTEN USKONNONVAPAUS: Uskonnonvapauslain ikärajat / Alaikäisen uskonnonvapaus / Lainsäädännön puolueellisuus / Uskonnonopetus peruskoulussa / Ahdaskatseinen vai avarakatseinen kasvatus? / Perheen katsomuksellinen yhtenäisyys PAKANA JA KIRKKO: Uskonto ja kulttuuri / Tapakristityt / Kirkkoon kuuluminen / Kirkosta eroaminen / Pakana kristillisissä tilaisuuksissa / Seksuaalinen tasavertaisuus ja uskonto / Kansankirkko vai valtionkirkko? PAKANUUS: Pakanuuden määritelmä / Pakanuuden UKK / Yksilölliset pakanauskonnot / Ulos kaapista / Pakanayhdistykset LISÄÄ AJATTELEMISTA: Wiccan rekisteröinnistä / Profeetta Muhammedia esittävistä pilakuvista / Saatananpalvonta MUUALLA JULKAISTUA: "Nuorisosatanismi" nimityksenä / Hyödyllisiä linkkejä Takaisin Pakanatieto-yhdistyksen pääsivulle