SAATANANPALVONTApakanan näkökulma© Pakanatieto-yhdistys ryOtsikon aihetta sivutaan sekä median että yksittäisten ihmisten piirissä monesti, mutta asian varsinainen käsittely on jäänyt vähäiseksi. Tässä vaiheessa kaikille pitäisi esimerkiksi olla jo selvää, että saatananpalvonta ja satanismi eivät liity toisiinsa lainkaan, mutta silti mediassa toistuvasti sekoitetaan nämä termit toisiinsa ja pahimmissa tapauksissa sotketaan vielä synonyymeiksi myös termit 'uuspakanuus' ja 'pakanuus'. Hyvin usein mediassa kuullaan "asiantuntijoina" vahvasti kristillisiä tahoja, joiden toiminnan motiivi ei suinkaan tunnu olevan niinkään saatananpalvonnan ymmärtäminen tai sen uhrien auttaminen, vaan pikemminkin kaikkien ei-kristillisten uskontojen mustamaalaaminen. Kaikki kristinuskon ulkopuolinen uskonnollinen liikehdintä ei tietenkään ole saatananpalvontaa, ja toisinaan "asiantuntijatkin" muistavat mainita, ettei niissä sinällään ole mitään pahaa, mutta heidän mukaansa ne voivat kuitenkin johtaa saatananpalvontaan. On varsin ikävä asia ns. saatananpalvonnan uhrien kannalta, että heitä käytetään pelinappuloina tällaisen uskonnollisen propagandan levityksessä. Tässä artikkelissa käsitellään saatananpalvontaa nimenomaan ahdasmielisen kristillisen maailmankuvan aiheuttamana ilmiönä. Kun pakananoiden kesken keskustellaan satanismin ja saatananpalvonnan eroista, huomio kiinnittyy usein siihen, miten satanistit eroavat saatananpalvojista. Tällöinkin saattaa olla vaarana yksipuolinen näkemys asiasta, sillä unohdetaan kokonaan tarkastella asiaa saatananpalvojien näkökulmasta. Se, että satanistit torjuvat jyrkästi yhteytensä saatananpalvontaan ja tuovat ilmi niitä eroja, joita satanisteilla on palvojiin verrattuna, on erittäin positiivinen asia. Se ei vielä kuitenkaan auta ymmärtämään, mitä ON saatananpalvonta ja miten palvojat eroavat satanisteista. Ilmiön tuomitseminen yksioikoisesti ei siis auta näkemään syitä tuon ilmiön takana. Tuomitseminen on itseasiassa toistaiseksi ainut sosiaalisesti hyväksytty vaihtoehto, jonka tarkoituksena on lähinnä turvata kommentoijan omat rajat. Tällöin annetaan kuitenkin valta pelolle, että muut saattavat käsittää henkilön väärin tai pitää tätä omituisena, jos asiaan suhtautuu mitenkään muutoin. Samaan ilmiöön törmää keskustellessaan muistakin epäsovinnaisista aiheista, kuten seksuaalisista perversioista tai muukalaisvihasta. On hyvin vaikea yrittää ymmärtää poikkeavaa yksilöä, jos suurin osa huomiosta menee sen todistamiseen, ettei puhuja itse ole poikkeava tai että hän paheksuu syvästi poikkeavuutta. Eli saatananpalvontaakin tarkastellaan ulkopuolelta ja silkkihansikkain, välttäen puhumasta siitä esim. varteenotettavana kirkkoa vastaan kapinoinnin muotona tai henkisesti tyydyttävänä kokemuksena. Tässä artikkelissa pyritään löytämään syitä saatananpalvontaan jostain muualta kuin huonoista/hyvistä kotioloista, musiikkimausta tai vääristä kaveriporukoista. Mikään edellämainittu ei kykene yksinään synnyttämään saatananpalvontaa ilmiönä, ei sen enempää kuin selässä oleva luomi tekemään kenestäkään noitaa.
Mitä on saatananpalvonta?Mistä sitten on kyse, mitä on saatananpalvonta, mitkä ovat sen syntysyyt, miten suhtautua palvojiin, miten olla joutumatta uhriksi, miten auttaa uhreja? Voiko uhreja ylipäätään auttaa ja jos voi, niin miten? Ja ennenkaikkea: kuka on uhri?Saatananpalvonnalla on vain vähän, jos ollenkaan, todellisia uskonnon piirteitä. Se ei edusta epäkristillistä tai vastakristillistä pakanuutta, vaan yksinkertaisesti käänteiskristillisyyttä. Käänteiskristillisyys on sananmukaisesti käänteistä kristinuskoa, eli kristinuskon arvot ja valta-asemat on käännetty päälaelleen. Saatananpalvoja uskoo kyllä kristinopin jumalaan, mutta hän on nostanut tuon jumalan vastavoiman, Saatanan, korkeimmalle sijalle. Saatana edustaa saatananpalvojalle osittain samoja asioita kuin satanisteillekin, mutta Saatana nähdään persoonallisena, konkreettisena olentona. Saatananpalvojat pyrkivät kääntämään kristinuskon arvomaailman nurinpäin ja siksi noudattavat (yleensä itse sitä tajuamatta) hyvinkin orjallisesti Raamattua. Saatananpalvonta on kristinuskoa, mutta koska ainoana toimintamotiivina on nimenomaan kääntää kristinusko nurinpäin, ei synnykään uskontoa, vaan kapina. Mutta mikä ajaa saatananpalvojan tielleen? Aivan ilmeisesti sen tekee kristinusko. Palvoja oppii inhoamaan ja halveksimaan kristinuskoa, jota hänelle yritetään opettaa viimeistään jo päiväkodista asti. Vaihtoehtoisia uskonnonkuvia ei ole tarjolla, ja siksi vastassa on umpikuja, sillä jos kristinusko tuntuu vieraalta, ainoat "tutut" vaihtoehdot ovat ateismi tai saatananpalvonta. Ja koska ihmisellä on luontainen taipumus etsiä turvaa itseään mahtavammilta tahoilta, ihminen päätyy saatananpalvojaksi mystiikan, magian ja vahvuuden tunteen ajamana, sekä kapinoidakseen näkyvästi kristinuskoa vastaan. On luontevaa, että kristinuskoa typeränä pitävä ihminen ei tyydy välttelemään sitä (ateismi), vaan haluaa kyseenalaistaa sen ja myös tehdä sen ääneen. Tässä mielipuolisessa maailmassa on oltava kiitollinen jokaisesta mahdollisuudesta kokea sisäistä varmuutta jostain. Saatananpalvojille tämä varmuus ja voima saavutetaan harjoittamalla käänteistä kristinuskoa. Menetelmä on heikko, sillä oppijärjestelmänä se on alunalkaenkin hatara, eikä pidemmän päälle tee muuta kuin toista itseään. Saatananpalvontaan liittyy myös muun yhteiskuntarakenteiden kritisointi. Saatananpalvojat ovat miltei poikkeuksetta nuoria ihmisiä, joista olemme jo turkistarhaiskujen kohdalla huomanneet, että sanojen ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen väylä on heille liian hidas. Niinpä on saatananpalvojakin tietynlainen aktivisti, jolle hautakivien kaatelu ja ilkivalta on ainut tiedossa oleva tapa ilmaista mielipiteitään. Syy käyttäytymiselle ei siis ole palvojassa itsessään tai hänen näkemyksiensä poikkeavuudessa, vaan esimerkiksi yhteiskunnan ja koululaitoksen joustamattomuudessa. Ihminen on luova olento, jolle on tärkeää myös saada purkaa patoutumiaan luovasti. Saatananpalvoja ei ole välttämättä psyykkisesti sairas, hänellä ei vain ole muutakaan tapaa mieltää itseään. Syynä tähän ovat yhteiskunta, koululaitos ja media, jotka tuomitsevat kerkeästi kaiken tavallisuudesta poikkeavan. Ja mikä tärkeintä, tuomitsevat palvojat yksioikoisesti joko uhreiksi, sekopäiksi tai hyväksikäyttäjiksi. Jos julkinen mielipide siis suhtautuu näin "suvaitsevaisesti", mitä muita vaihtoehtoja saatananpalvojille lopultakaan jää kuin ainoastaan toteuttaa yleistä mielipidettä? Tässä yhteydessä on hyvä palauttaa mieleen, että vielä muutama vuosi takaperin kaikkia kristinuskon ulkopuolisia uskontoja kutsuttiin mediassa ja koulukirjoissa 'lahkoiksi'. Asenteessa on siis varmasti vieläkin joustamisen varaa.
Virallinen näkemysMe tunnemme jo ajatuksen siitä, että saatananpalvonta on syrjäytyneiden nuorten harrastus, johon liittyy hyvin voimakas yhteisöllisyys, kiristys ja pelottelu, mutta eikö itse kristinuskoonkin kuulu olennaisena osana juuri samat asiat? Helvetin tulella rankaisee "rakkauden jumala" lapsiaan, jos he eivät yhteisön ohjeita noudata. Jos ihmisen, joka ei pidä kristinuskosta, on valittava taivaan ja helvetin väliltä, on valinta itsestäänselvä.Kaikki ovat lukeneet saatananpalvonnasta lehdistä tai nähneet jotain televisiossa. Ilmiö on huolestuttava, mutta millä tasolla? Koska uhreina ovat ala-ikäiset? Valtionkirkolla on maassamme monopoliasema ala-ikäisten käännyttämiseen. Kastettavalta lapselta ei kysellä, haluaako hän seurakunnan jäseneksi. Saatananpalvontaan liittyvä rikollisuus on ainut ongelma, joka tulee ottaa vakavasti, mutta sekin on yhteiskunnallinen ongelma, joka liittyy lainsäädäntöön ja lakien rikkomiseen, eikä sen siis pitäisi leimata itse ilmiötä. Tiedämmehän senkin, etteivät kaikki hurmoshenkiset kristityt tee joukkoitsemurhia. Ääri-ilmiöt jättävät hyvin usein varjoonsa ne, jotka toimivat samalla alueella, mutta eri tavoin. Ei voida esimerkiksi olettaa, että kaikki itseään saatananpalvojiksi kutsuvat ihmiset kaatelisivat hautakiviä. Ihmeteltävä on, miksi tätä "ongelmaa" lähestytään aina samalta kantilta: miten estää syrjäytyneitä nuoria kapinoimasta yhteiskuntaa ja kristinuskoa vastaan? Eihän ongelmana ole yhteiskunnan hajoaminen, vaan yksilön tarve löytää jotain itseään suurempaa, ja toisten ihmisten valtava jano valtaan ja pelkoon. Se kuva, jonka median kautta ilmiöstä saamme, on yhteiskunnan kannalta vähän liiankin edullinen; tässä meillä on nyt yksissä kansissa huumekauppa, vallitsevien normien kyseenalaistaminen, seksuaalirikokset, ilkivalta ja väkivalta. Ilmiö on puhtaasti Paha ja kansalla on jälleen uusi Hyvä Vihollinen. On selvää, ettei mediaa ynnä muita nk. asianomaisia kiinnosta kenenkään henkilökohtainen draama, ellei se myy lööpeissä. Heitä kiinnostaa vain - jälleen kerran - oireen poisto, sillä välin, kun tauti jatkaa työtään. Media ohjaa ihmisten katseita ja mielipiteitä, joten silpomisilla on helppo ohjata kansan katse pois muista saatananpalvontaan liittyvistä asioista, kuten juuri tarpeesta kyseenalaistaa vallitsevat normit. Media ja valtio valitsevat "oikean ja terveen toiminnan" normit, jotka perustuvat auktoriteettien pelkoon ja tietämättömyyteen, sekä alhaiseen itsetuntoon. Aivan kuten saatananpalvontakin. Myös kristinuskon kannalta ilmiö on edullinen, sillä se lisää luottamusta valtion viralliseen uskontoon ja leimaa kaikki muut uskonnot "lahkoiksi", "kulteiksi" ja "liikkeiksi", joista kannattaa pysyä kaukana: ovathan ne valtionkirkoista katsoen "samalla suunnalla" kuin saatananpalvonta.
Saatananpalvonnan menetelmätSaatananpalvonta on siis ilmiö, jolla ei "hyvästä" tahdosta huolimatta ole uskonnon tunnuspiirteitä. Se perustuu käänteiseen kristinuskoon ja on näin ollen itseasiassa kristinuskoa. Mutta palvonnassa on epämääräisyyden lisäksi muitakin huonoja puolia. Yksi on juuri porukoissa tapahtuvan palvonnan sisäinen uhkailu ja väkivalta. Voi hyvin olla, että juuri tämä ilmiön sisäinen aggressiivisuus, itsetuhoisuus, on se tekijä, joka estää meitä saamasta ilmiöstä selkeää kuvaa.On selvää, että saatananpalvojien vahvuus (luultavasti ainoa) on juuri pelon lietsominen. Pelko syntyy tiedon puutteesta, joten esim. mustalla magialla on varsin helppo pelotella. Väkivalta on myös helppo uhkailun ase; sitä kun pelkää, ennen kuin on sitä kokenutkaan. Uhkailun ja pelottelun toimiminen perustuu siihen, että vastaanottaja kokee olevansa jollakin lailla heikommassa asemassa kuin uhkailija. Heikkous voi olla vaikka sukupuoli (nainen vastaan mies), fyysinen koko- tai ikäero, sekä tietenkin huono itsetunto. Jälkimmäinen lienee yleisintä yläasteiässä ja saatananpalvontaan mukaan lähtevät ihmiset sijoittuvat samaan ikäluokkaan. Murrosiässä tapahtuvaa kuohuntaa on helppo manipuloida haluamaansa suuntaan. Kaikki haluavat olla menestyjiä, eikä ole helppoa uhmata ryhmän painetta siinä iässä.
YhteiskuntaMedia ja "yhteinen hyvä" toimii samalla tavalla. Lapset aivopestään Oikeaan ja Väärään niin nuorina, etteivät he osaa vielä ajatella omilla aivoillaan. Sen jälkeen pojat laitetaan armeijaan, joka kitkee heistä helposti sen viimeisenkin Oman Ajatuksen ja kapinoinnin. Tässä ikävaiheessa myös opitaan viimeistään käyttämään alkoholia ja muita turruttavia aineita, joita ilman todellisuus on liian julmaa katsottavaa. Alkoholin ja psyykelääkkeiden käyttöä yhteiskuntamme tukee, sillä ne pitävät kansan nöyränä. Psyykelääkkeiden avulla voidaan helposti luoda ihanne "terveestä" ihmisestä, joka ei missään nimessä saa poiketa massasta mitenkään. Omaperäiset maailmankuvat ovatkin vääristymiä.Saatananpalvoja pukeutuu mustaan, kuuntelee heviä ja kapinoi yhteiskuntaa vastaan. Hänen uhrinsa on liian utelias, kyseenalaistaa liikaa ja sehän on vaarallista. Saatananpalvojat tekevät yhteiskunnan hyväksi arvokasta työtä osoittamalla ihmisille, miten vaarallista se kaikki oikein onkaan. Useissa aihetta käsittelevissä artikkeleissa kehotetaan esimerkiksi vanhempia tarkkailemaan lapsensa musiikkimaun, vaatetuksen ja kaveripiirien muuttumista, mutta unohdetaan täysin se, että kyseiset piirteet ovat muutenkin yläasteiässä muutosten kourissa. Kitketäänkö tällä tavalla itsenäiset ajatuksen lapsien päästä? Uskonnonopetus on joutumassa mullistusten eteen, sillä koulujenkin on sopeuduttava uskonnollisesti kirjavaan oppilasjoukkoon ja uuden uskonnonvapauslain edellyttämiin muutoksiin. Nuoret ovat nykyään kiinnostuneempia uskonnoista ja okkultismista kuin mitä he olivat aiemmin. Tämä on opettajien ja pastorien mielestä huono asia, kaamea asia suorastaan. Sitä se on kuitenkin vasta sitten, kun huomataan miten huonot eväät uskonnolliseen toisinajatteluun koululaitos tarjoaa. Koulujen uskonnonopetus ei tarjoa mitään mielenkiintoista, vaan latistaa uskonnon kuin uskonnon merkityksettömäksi mössöksi. Yhteiskunta haluaa lapsien oppivan ajattelemaan yhteiskunnan ehdoilla. Jos nyt kuitenkin käy niin, että salaa nuoren päähän livahtaa itsenäinen ajatus ja halu löytää jotakin muuta kuin kulissi-uskonnollisuutta, saatananpalvonta on avoimesti tarjolla. Siitä puhutaan, se näkyy lehdissä ja TV:ssä, helppo valinta. Voisi jopa väittää sen olevan loogisin valinta luterilaisuudesta eroon pyrkivälle nuorelle. Vastalääkkeeksi tälle ongelmalle sopisi se, että uskontojen monipuolista ja elävää esilletuomista lisättäisiin kouluissa, jotta nuoret saisivat selkeän kuvan siitä, minkälaisia vaihtoehtoja on tarjolla. Tärkeää olisi myös mahdollistaa todellinen valinnanvapaus uskonnonkin suhteen. Miksei näin haluta tehdä, vaan jopa suurella metelillä uudistettu uskonnonvapauslaki tukee edelleen yksipuolista ja tylsämielistä uskonnonopetusta?
Miten auttaa?Ensimmäiseksi on kysyttävä, tarvitseeko saatananpalvoja apua lainkaan. Hyvin harvoin tuntuisi tarvitsevan, sillä näyttää siltä, että vakavimmin palvonnan ottavat aivan muut tahot kuin palvoja itse. Tilanne, jossa ihminen harrastaa saatananpalvontaa, ei vaadi ulkopuolista väliintuloa, ellei lakeja todistetusti rikota. Korostan vielä, ettei saatananpalvoja ole välttämättä henkisesti häiriintynyt tai sairas yhtään sen todennnäköisemmin kuin kukaan muukaan. Sen sijaan psyykkisiä traumoja saadaan kyllä aikaan, jos ihmisen uskonnollisuutta pyritään ulkoapäin rajaamaan. Kaikkein pahinta on siis se, että palvojalle annetaan vain yksi vaihtoehto: kristinusko.Saatananpalvoja ilmaisee toiminnallaan olevansa kiinnostunut magiasta, okkultismista ja mystiikasta. Miksei hänelle tarjottaisi siis nimenomaan näitä? Onhan olemassa nk. sivistyneitä okkultismin muotoja, magian menetelmiä, joilla on enemmän tarjottavana kuin silkkaa kristinuskoa vastaan kapinointia. Näitä vaihtoehtoja ei kuitenkaan tarjota ensiapuna saatananpalvonnan "uhrille", päinvastoin häntä kehotetaan välttämään kaikkea okkultismiin liittyvää ja tukahduttamaan täysin tämänkaltainen uteliaisuus. Saatananpalvojan auttaminen on liian usein vain käänteistä saatananpalvontaa: kristinuskoa. Tällä tavalla saadaan palvojista uutta mainosmateriaalia kouluihin ja nuorisotaloihin, eivätkä kersat enää uskalla epäillä Raamatun sanaa. Hienoa, mutta on parempiakin väyliä "auttaa". Aivan samoin kuin esimerkiksi nuorten skinien kanssa toimittaessa, palvojalle voi antaa jotain parempaa tekemistä. Ei kannata yrittää ohjata saatananpalvojaa pelaamaan tennistä, mutta annapa vaikka hänen käteensä riimupussi tai vaikka kirja magian historiasta, niin johan alkaa tapahtua. Miksi ohjata häntä pois niistä asioista, joista hän on kiinnostunut? Mieluummin kannattaa voimistaa niitä, mutta järjellä. Mielestäni pakanauskontojen edustajilla on tässä asiassa ehdottomasti etulyöntiasema verrattuna koulupsykologeihin ja kirkon edustajiin: me tiedämme paremmin, mistä on kyse, me elämme maailmassa, joka on täynnä magiaa ja olemme tottuneet kyseenalaistamaan. Pakanoina meidän tehtävämme on tehdä selväksi, ettei helpoin väylä ole välttämättä sen paremmin paras kuin ainoakaan. Saatananpalvojat ovat yksipuolisen ja ahdistavan kristillisen yhteiskunnan tuote. He ilmaisevat kristityille, missä on menty vikaan, ja pakanoille, miten tarpeellista on puhua epäkristillisistä uskonnoista ääneen.
Kirjavinkkinä tiedonnälkäisille:
|
