Seksuaalinen tasavertaisuus ja uskonto© Pakanatieto-yhdistys ryNykyaika on luonteeltaan sellaista, ettei uskonnoille juuri riitä arvostusta, itse asiassa koko uskontoa pidetään vanhoillisena ja jäykkänä asiana. Ateismi on voimissaan. Kaikki uskonnon ja järjen ristiriita kiteytetään kristinuskon avulla, ja niinpä kirkko saa myös ensimmäisenä syytökset niskaansa. Kirkko onkin pahasti välikädessä näinä moniarvoistuvina aikoina, kun vastakkain asetetaan yleiset ja opilliset arvot. Naispappeus, homoseksuaalisuuden tiedostaminen ja sen olemassaolon hyväksyminen ovat vielä kirkolle uusia asioita, mutta nyt vaaditaan jo näkyviä tekoja, aikaa asian opilliselle pohdiskelulle ei juuri anneta. Yhteiskunnan normit ja ihmisoikeudet painavat niskassa, kun kirkko yrittää tasapainoilla valtiollisen instituution ja uskontokunnan aseman välillä. On päivänselvää, ettei valtiollinen taho voi toimia voimassa olevia lakeja rikkoen tai niitä kyseenalaistaen. Niin kauan kun kirkko ja valtio ovat yhtä, ei kirkon sisäisiin oppeihin periaatteessa saisi kuulua mitään ihmis- tai tasa-arvoa kyseenalaistavaa. Täytyy kuitenkin muistaa, että puhumme samalla kristinuskosta, 2000 vuotta vanhasta oppikokonaisuudesta, jolla on myös vahva hengellinen tehtävä toteutettavana. Tätä silmällä pitäen tuntuukin oudolta vaatia tuohon oppikokonaisuuteen muutoksia yhteiskunnallisista syistä. Käytännössä siis kristinusko säilyisi omana itsenään vain silloin, kun sillä ei olisi valtiollista paino-arvoa, eli kun luovuttaisiin valtionkirkko-instituutiosta. Julma tosiasia on, että on käynyt aivan niin kuin pelättiin käyvän, kun jumalanpalvelukset ja Raamattu päätettiin kääntää kansankielelle: ihmiset ovat oppineet tekemään tulkintoja. Raamattua voidaan tulkita monilla, jopa keskenään vastakkaisilla tavoilla, joten yksittäistä "oikeaa" tulkintaa kristinopista ei enää käytännössä ole. Ihmiset ovat itsenäisesti muodostaneet käsityksen jumaluudesta ja siitä, mikä on oikein/väärin, hyvä/paha. Hyvin usein nämä ihmiset takertuvat silti kristinuskoon, luottaen ja tukeutuen siihen. Yhä useammin kristitty ihminen voi olla sellainen ihminen, joka ei allekirjoita Raamattua tai kristinopin vanhimpia käsityksiä mutta joka kokee itsensä silti nimenomaan kristityksi. Kirkko onkin nyt suuren muutospaineen alaisena, kun 2000 vuotta vanhat muurit sortuvat paljastaen uskonnon vanhentuneet oletukset ja ihmisten tarpeen jollekin muulle kuin syntien katumiselle. On kuitenkin absurdia seurata, miten tämän yhden uskontokunnan virheet sälytetään kaikkien uskontojen harteille. Kristinusko ja islam ovat todellakin heteronormatiivisia uskontoja, mutta miksi ihmisten pitäisikään juuri näiden uskontojen puoleen kääntyä? Maailmassa on varovaisimmankin arvion mukaan noin 10 000 uskontoa, joista 150:n harjoittajamäärä menee kevyesti yli miljoonan. Vaihtoehtoja siis on runsaasti tarjolla, jos vain osaa niitä etsiä. Pakanauskonnot ovat vain vaihtoehtoja muiden joukossa, mutta ehkä kuitenkin siitä vähiten tunnetusta päästä. Hyvin usein kuulee epäiltävän, ettei pakanuudessa, joka ei siis yleensä nojaa pyhiin kirjoituksiin, ole mitään pyhää, tai että kyseessä olisi itsekkyyteen pohjaava uskonnollisuus. Kumpikaan näistä epäilyistä ei pidä paikkaansa, sillä vaikkei pakanauskonnoissa käytetä pyhiä kirjoituksia, pakanoilla on elämässään paljonkin pyhiä asioita. Hyvin usein nämä asiat ovat varsin luonnollisia, kuten oma keho, seksuaalisuus, luonto tai rakkaus. Itsekkyyteen pakanuus ei myöskään pohjaa, vaikkakin pakana saattaakin kääntää toisen posken harvemmin kuin muut. Jokaiselle ihmiselle annetaan vapaus ja oikeus päättää itse omasta elämästään, mutta tarpeen tullen toista myös tuetaan ja autetaan auliisti. Itsensä toteuttaminen ei koskaan saa polkea toisen oikeutta toteuttaa itseään. Pakanauskontojen suhtautuminen seksuaalisuuteen on luontevaa. Ensinnäkään seksuaalisia tarpeita ei väheksytä tai pyritä tukahduttamaan, toisekseen seksuaalisuus nähdään usein jumalallisen heijastuksena, pyhänä asiana. Kuten monissa itämaisissa uskonnoissakin, myös monissa pakanauskonnoissa jumaluus kuvataan androgyynina hahmona, joka pitää sisällään seksuaalisuuden moninaisuuden voiman. Koska pakanat eivät vierasta maanpäällistä elämää, mikään rakkauden teko ei ole heille myöskään "luonnotonta", eikä synnin käsitettä tunneta lainkaan. Nautinnosta ei tarvitse kieltäytyä, vaan aistien avulla nimenomaan palvellaan jumaluutta arvostamalla kaikkea saatua nautintoa vilpittömästi. Monissa alkuperäiskansojen uskonnoissa ja uskomuksissa ihmisen henki on joko androgyyni tai sukupuoleltaan neutraali, toisinaan henki myös on vastakkaista sukupuolta kuin fyysinen keho. Siksi näissä kulttuureissa on aina arvostettu nk. väärään sukupuoleen syntyneitä ihmisiä ja heidät on usein nostettu shamaaneiksi tai harjoitetun uskonnon papeiksi. Seksuaalisuus on ollut siunattu asia, missä tahansa muodossa se ilmeneekin. Nykypakanat jatkavat samalla linjalla. Tätä kautta on helppo havaita räikeä ero kristinuskon näkemysten ja esimerkiksi shamanismia harjoittavan ihmisen maailmankuvassa. Pakanauskonnot ovat moderneja uskontoja, joiden juuret ulottuvat syvälle maahan mutta joita voidaan harjoittaa nykyajassa ja soveltaa nykyiseen ihmistä kunnioittavaan arvomaailmaan helpommin kuin kirjauskontoja. Yksilöllinen muokkaaminen sovittaa uskonnon harjoittajalleen sopivaksi, eikä ristiriitoja uskonnon oppien kanssa siksi synny. Pakanauskonnoissa ihmisen oma elämä ja arvomaailma peilautuu uskontoon ja uskonnollinen näkemys syvenee, samalla kun arvomaailma puolestaan rikastuu uskonnon ansiosta. Ehkä monella on alitajuisesti sellainen käsitys, että uskonto ansaitsee Uskonnon nimen vasta kun siinä on pappeja, jotka antavat ylhäältäpäin käskyjä ja rajoituksia ihmisille; että kyseessä on Uskonto vasta kun ihminen itse ei koskaan riitä vaan on kaikista pyrkimyksistään huolimatta riittämätön ja syntinen. Ehkä pakanuus kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta… Mutta totta pakanuus silti on: uskonnon ei tarvitse olla ulkoapäin annettu. Ihmisen ei tarvitse kokea olevansa riittämätön ja syntinen voidakseen harjoittaa uskontoa. Pakana voi itse solmia juuri sellaiset suhteet juuri sellaisiin jumaluuksiin kuin itse haluaa. Pakana voi luoda oman yksilöllisen uskontonsa oman jumalsuhteensa ympärille – uskonnon, joka hyväksyy hänet juuri sellaisena kuin hän on. Uskonto on aivan yhtä arvokas, vaikka sillä olisi vain yksi harjoittaja. Oikeastaan voidaan sanoa, että jos uskonnolla on useampia harjoittajia, kasvaa riski ettei uskonto sovikaan täydellisesti heille kaikille.
Uusimmat kirjoitukset USKONNONVAPAUS: Uskonnollinen tasavertaisuus / Katsomuksellinen tasavertaisuus LASTEN USKONNONVAPAUS: Uskonnonvapauslain ikärajat / Alaikäisen uskonnonvapaus / Lainsäädännön puolueellisuus / Uskonnonopetus peruskoulussa / Ahdaskatseinen vai avarakatseinen kasvatus? / Perheen katsomuksellinen yhtenäisyys PAKANA JA KIRKKO: Uskonto ja kulttuuri / Tapakristityt / Kirkkoon kuuluminen / Kirkosta eroaminen / Pakana kristillisissä tilaisuuksissa / Seksuaalinen tasavertaisuus ja uskonto / Kansankirkko vai valtionkirkko? PAKANUUS: Pakanuuden määritelmä / Pakanuuden UKK / Yksilölliset pakanauskonnot / Ulos kaapista / Pakanayhdistykset LISÄÄ AJATTELEMISTA: Wiccan rekisteröinnistä / Profeetta Muhammedia esittävistä pilakuvista / Saatananpalvonta MUUALLA JULKAISTUA: "Nuorisosatanismi" nimityksenä / |
