Tapakristityt© Pakanatieto-yhdistys ryUskonnonvapauslain käsittelyssä syntyi erimielisyyttä mm. siitä, onko evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluminen merkki siitä, että henkilön oma uskonto on evankelis-luterilainen kristinusko. Laissa päädyttiin tämän kysymyksen suhteen lopulta myönteiseen kantaan, minkä seurauksena kirkkoon kuuluvilla ei ole mahdollisuutta olla osallistumatta ”oman uskontonsa” opetukseen. Eriävän mielipiteensä ilmaisseet olivat sitä mieltä, että perustuslain 11. pykälän nojalla myös evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluvilla olisi oikeus olla osallistumatta uskontonsa harjoittamiseen. Molemmat näkökannat ovat perusteltuja, mutta jälkimmäisen, vähemmistöön jääneen näkemyksen voidaan kuitenkin katsoa vastaavan paremmin todellista tilannetta. Nimittäin siinä missä voitolle päässyt näkemys jakaa kansan vain kahtia, kirkkoon kuuluviin ja kirkkoon kuulumattomiin, on jälkimmäisen vaihtoehdon takana kolmiajako 1) kirkkoon kuuluviin ja aktiivisesti uskontoa harjoittaviin, 2) kirkkoon kuuluviin ja uskontoa harjoittamattomiin (passiivisiin eli tapakristittyihin) sekä 3) kirkkoon kuulumattomiin. Näistä viimemainittu ryhmä on oikeutettu elämänkatsomustiedon opetukseen, kaksi ensin mainittua puolestaan uskonnonopetukseen. Uskonnonharjoituksesta (jollaiseksi uskonnonopetusta ei lasketa) voivat kuitenkin kieltäytyä peruskouluikäiset vanhempien luvalla ja lukioikäiset omalla päätöksellään - tässä kohden laki siis ottaa sittenkin huomioon myös mainitsemamme kolmannen ryhmän eli tapakristityt. Vaikka suomalaisista lähes 90 % kuuluu evankelis-luterilaiseen kirkkoon, kristinoppiin uskoo viime vuosien tutkimusten mukaan vain noin puolet suomalaisista, mikä todistaa kolmiajaon paikkansapitävyyden: kirkkoon kuuluvissa on kaksi suunnilleen yhtä suurta ryhmää, kyseistä uskontoa harjoittavat ja sitä harjoittamattomat. Näin ollen aktiivisia ja passiivisia kirkkoon kuuluvia ei tulisikaan käsitellä yhtenä ryhmänä, koska ainoastaan ensin mainittujen voidaan olettaa haluavan osallistua oman uskontonsa harjoittamiseen. Voidaan jopa sanoa, että vain ensin mainituilla yleensä on oma uskonto, sillä tapakristityt eivät harjoita uskontoa. Tapakristityille "oma uskonto" on ainoastaan kulttuurinen kehys elämänkaaririitteineen (ristiäiset, konfirmaatio, häät ja hautajaiset); saattavatpa he todellisuudessa olla uskomuskäsityksiltään jopa ateisteja, eli eivät usko jumaluuksiin. Toisin sanoen tapakristityt kuuluvat kirkkoon ainoastaan kirkon tarjoamien palvelujen vuoksi, eivät itse uskonnon vuoksi. Kuten edeltä kävi ilmi, uskonnonharjoituksesta kieltäytymisessä tapakristityt onkin otettu huomioon, mutta myös "oman uskonnon" opetuksessa olisi edellä mainitut seikat huomioitava. Eiväthän ihmiset, jotka kuuluvat johonkin yhteisöön muiden kuin uskonnollisten syiden vuoksi, tarvitse eivätkä kaipaa tuon uskonnon opetusta.
Kirkkoon kuulumisen motiivitEräs mahdollisuus saada selvyyttä tähän asiaan olisi kartoittaa kirkkoon kuulumisen syitä. Tällöin tulisi erottaa toisistaan kaksi perusmotiivia: uskonnollinen syy ja hyötysyy.Uskonnollinen syy merkitsisi sitä, että henkilö kuuluu kirkkoon, koska hän uskoo kirkon oppeihin ja harjoittaa aktiivisesti uskontoa kirkon tarjoamissa puitteissa. Hyötysyy merkitsisi sitä, että henkilö kuuluu kirkkoon, koska hän haluaa osakseen kirkon suorittamat elämänkaaririitit. Vaikka kyseessä onkin pohjimmiltaan uskonnollinen yhteisö, ei evankelis-luterilaista kirkkoa voida tällä hetkellä pitää missään mielessä ainoastaan uskonnon kenttään rajoittuneena. Tähän on syynä sen valtionkirkkostatus sekä historia Ruotsi-Suomen aikoina ainoana hyväksyttynä uskontokuntana: kaikkein suomalaisten oli kuuluttava kirkkoon. Niinpä kirkon jäsenluvuissa onkin noin puolet "ilmaa". Jäsenmäärä saataisiin muiden uskontokuntien kanssa yhteismitalliseksi vain siten, että kaikki erotettaisiin hetkellisesti kirkosta, minkä jälkeen siihen voisivat liittyä ne, jotka todella haluaisivat harjoittaa kyseistä uskontoa. Sehän on ainoa syy kaikkiin muihinkin uskontokuntiin liityttäessä. Näin evankelis-luterilaisen kirkon jäsenmäärä osapuilleen puolittuisi. Nykyisen jäsenistön toinen puoli, tapakristityt, siirtyisivät uskonnottomien ryhmään, vaikka mahdollisesti osa heistä löytäisikin myöhemmin jonkin itseään kiinnostavan uskonnon. Nythän tapakristityt kuuluvat kirkkoon vain elämänkaaririittien vuoksi; mikäli esimerkiksi valtio tai kunnat ottaisivat järjestääkseen yhtä näyttävät kaste- ja hääseremoniat nykyisten kasvottomien ja lyhyiden siviilitoimitusten sijaan, ei tapakristityillä olisi mitään syytä jatkaa evankelis-luterilaisen kirkon jäseninä. Valtio, kunta tai muu taho, joka ottaisi hoitaakseen sosiaalisesti tärkeät elämänkaaririitit sopivine ei-uskonnollisine seremonioineen, voisi kantaa vaikkapa nykyisen kirkollisveron suuruista veroa kattaakseen seremonioiden aiheuttamat kulut. Nykyisellään kirkon jäsenmäärä ei vastaa todellisuutta, koska evankelis-luterilaisuus lasketaan niidenkin "omaksi uskonnoksi", jotka ovat kirkon jäseniä muista kuin uskonnollisista syistä. Toisin sanoen kirkko antaa kuvan, että sen uskonnolla on tietyn verran harjoittajia, vaikka todellisuudessa uskontoa harjoittavat muodostavat vain noin puolet kirkon jäsenistä. On vääristävää laskea uskonnolliseen kenttään sellaiset ihmiset, jotka eivät uskonnolliseen kenttään kuulu. Tilanne on vastaava kuin jos vaikkapa jonkin yhtiön asiakkaista puolet (esim. miljoona) ostaisi yhtiöltä vain saippuaa ja toinen puoli vain hammastahnaa, ja jos yhtiö sitten ilmoittaisi, että heidän saippuaansa ostaa jo kaksi miljoonaa asiakasta.
YhteenvetoTapakristityn kansanosan olemassaolo tulisi virallisesti tunnustaa – onhan edellä esitetty jako aktiivisten ja passiivisten kirkkoon kuuluvien välillä tehty jo uskonnonvapauslain uskonnonharjoituspykälää laadittaessa.Sen jälkeen pitäisikin pohtia uudelleen kirkkoon kuuluvien tapakristittyjen pakkoa osallistua ”oman uskonnon” opetukseen: tapakristityt kun eivät harjoita kyseistä uskontoa.
Uusimmat kirjoitukset USKONNONVAPAUS: Uskonnollinen tasavertaisuus / Katsomuksellinen tasavertaisuus LASTEN USKONNONVAPAUS: Uskonnonvapauslain ikärajat / Alaikäisen uskonnonvapaus / Lainsäädännön puolueellisuus / Uskonnonopetus peruskoulussa / Ahdaskatseinen vai avarakatseinen kasvatus? / Perheen katsomuksellinen yhtenäisyys PAKANA JA KIRKKO: Uskonto ja kulttuuri / Tapakristityt / Kirkkoon kuuluminen / Kirkosta eroaminen / Pakana kristillisissä tilaisuuksissa / Seksuaalinen tasavertaisuus ja uskonto / Kansankirkko vai valtionkirkko? PAKANUUS: Pakanuuden määritelmä / Pakanuuden UKK / Yksilölliset pakanauskonnot / Ulos kaapista / Pakanayhdistykset LISÄÄ AJATTELEMISTA: Wiccan rekisteröinnistä / Profeetta Muhammedia esittävistä pilakuvista / Saatananpalvonta MUUALLA JULKAISTUA: "Nuorisosatanismi" nimityksenä / |
