Kaikki tekstit & kuvat © Ytimennävertäjät

Yksi vanhimmista jumalistamme on Tapio, Metsän Ruhtinas. Tapion vanhimpiin vastuu-alueisiin kuuluu metsän ja puiden hoito, myöhemmin myös metsäneläinten herruus, johon liittyen häntä kutsutaan avuksi metsästettäessä etenkin pienriistaa. Tapio herättää puut keväisin ja hänen inspiroiminaan ne kehittävät uudet lehdet itselleen; pukeutuvat kevääseen. Tapio hoitaa metsäänsä myös siivoamalla ja onkin sanottu, että lopputalven myrskytuulet ovat Tapion tapa siivota ja levittää puiden hangelle tippuneita siemeniä. Tätä ”siivousta” kutsutaan myös Tapion kylvöksi ja sanotaan että kolmannesta Tapion kylvöstä on enää yhdeksän viikkoa jäitten lähtöön.

Tapion ulkomuoto on hyvin tiedossa. Hän näyttäytyy useimmiten naavapartaisena tai –viittaisena, kaarnaihoisena vanhana miehenä, jolla on risuista tai havuista tehty hattu. Joskus Tapiolle kuvataan myös sarvet päähän, mutta sarvekkaaksi jumalaksi hän ei kovin usein tunnu taipuvan. Sarvetkin paljastuvat monesti vain oksiksi hatussa. Tapio on pitkä ja muistuttaa hieman vanhaa mäntyä olemukseltaan. Hänen vyöllään roikkuu aina muutama jänis, jotka hän vapauttaa metsästettäviksi ansioituneen metsästäjän niin pyytäessä. Tapio valvoo metsässä vuoden ympäri, eikä nuku talviunta, kuten esim. Mielikki..

Kuka on Tapio?

Tapion kosketus on ikivanha, eikä sitä ihminen koskaan unohda. Tapio on kuin ankkuri metsään, jokin syvempi, todellisempi avain metsän salaisuuksiin. Tapio yhdistetään myös metsästykseen ja totta onkin, ettei saalista heru ilman Tapion suostumusta. Ehkä juuri metsästys on saanut aikaan sen, ettei Tapiota ole vieläkään unohdettu; monet ovat ne saalisryypyt, jotka on kuusen juurelle Tapiota varten kaadettu. Hiljaa metsän korviin kuiskataan ikiaikaisia pyyntöjä saalistajilta yhä tänäkin päivänä.

Tapion tehtävä on puiden hoito. Metsurien ja metsänomistajien tulisi muistaa Tapio, sillä puiden kasvu on Tapion aikaansaannosta. Tapio tervehtii jokaista versonnutta puuta siunauksin ja hyvästelee jokaisen puun sen kaatuessa viimein maahan. Hän pitää huolen siitä, että aina on olemassa puita kaatuneiden tilalle, vaikkakin nykyinen tehometsätalous tekee parhaansa tuhotakseen Tapion valtakunnan uudistumiskyvyn.

Metsään mennessä on aiheellista tervehtiä Tapiota uhrilla tai laululla. Metsä on Tapion linna, eikä kenenkään linnaan marssita noin vain, jalkoja pyyhkimättä. Siksi metsään on mentävä nöyrästi ja sen ulkopuolelle jätettävä kaikki mielen kuona, pahat ajatukset, ikävät muistot. Tapio on ikivanha, hän voi myös parantaa ja uudistaa siinä missä eksyttää ja kompastuttaakin. Itseasiassa Tapion tervehtiminen kannattaa siksikin, ettei silloin kompastele juuriin ja todennäköisesti säästyy enimmiltä hirvikärpäsiltä. Tosin hyönteisten imemää verta voidaan sitäkin pitää uhrina…

Tapiolle voi uhrata ruokaa tai juomaa, verta tai vaikkapa sylkeäkin. Sylkeminen on ennen ollut hyvän onnen toivotus. Samoin sylkeä on aina käytetty magian teoissa hyväksi ja samalla periaatteella on käytetty myös mm. virtsaa. Periaatteena voi pitää sitä, että tervehdyttävää kävelyä, marjojen poimimista tms. varten uhrina annetaan ruokaa tai juomaa, magiaa tehtäessä taas sylkeä tai virtsaa. Virtsaaminen metsän reunalle kertoo metsän eläjille, kuka siitä on kulkenut ja miksi, eikä sitä siis tule väheksyä uhrina, edes nykyaikana, jolloin se mielletään vähintäänkin barbaarisena.

Jos haluaa luoda Tapioon yhteyden, kannattaa hakeutua korkealle paikalle metsässä, esimerkiksi kalliolle. Korkealta paikalta näkee metsää enemmän kuin matalalta ja siksi myös metsänjumalan olomuodon hahmottaa sieltä paremmin. Koska Tapio ei ole huumorintajuton jumala, hän saattaa kuitenkin yllättää etsijänsä. Tavatonta ei ole esimerkiksi se, että etsijä tiirailee metsää alapuolellaan jo toista tuntia hahmottaakseen siellä jumalan , kun hän tunteekin pistelyä selässään ja kuulee selkänsä takaa liikettä. Ympäri kääntyessään ihminen näkee juuri ja juuri puiden taakse katoavan pitkän hahmon ja yllättävä tuulenvire heiluttaa hilpeästi männyn oksia...

Tapio ei liiku metsänsä ulkopuolella, niinpä metsien kaatuessa kaatuu ehkä myös joskus Tapio. Toivotaan, että se päivä on vielä kaukana.